.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Katselen maailmaa kuunsirpiltä


Koiperhonen oli päättänyt vaeltaa kauas,
sen kauniit siivet lepattivat
öisen kuutamon loisteessa.
Metsä oli hiljainen,
se oli aivan yksin.
Riemun tunne täytti
pienen perhosen sydämen.
Runotalo


Pyrkiessäni eteenpäin elämässäni
löydän paljon valoa ja iloa.
Tieni on loistava ja puhtoinen,
kuljen kuin kulkueessa
iloisesti hypähdellen.
- Ei, en minä ole yksin.
En todellakaan.
Runotalo


Kuun sirpillä istun ja uneksin,
katselen maailmaa, sen ihmisiä.
Näen kaiken kerralla
ja on paljon helpompi ymmärtää
miksi kaikki tapahtuu.
Runotalo

 

Puutarhassani olevat harjaneilikat olen kasvattanut muutama vuosi sitten siemenistä. Siemenpussin päällä olevassa kuvassa oli värikkäitä neilikoita, mutta ilokseni olen saanut paljon valkoisia yksilöitä. Kukinta on juuri alkamassa.

Ensimmäinen runoni pienestä koiperhosesta kertoo yksinolemisen tärkeydestä. Tarvitsen itselleni aikoja, jolloin voin hiljaisuudessa kuulla oman ääneni. En tarkoita ääneen puhumista, vaan oman sisäisen ääneni tunnistamista. Metsän tai puutarhan hiljaisuudessa tunnen pääseväni lähemmäksi itseäni. On mahtavaa, kun löydän tasapainon, jossa kaikki on hyvin. Silloin olen kotona omassa itsessäni, kokonaan. Siitä syntyy riemun tunne sydämessäni, kun tunnistan itseni. Sillä hetkellä tiedän pienen hetken kuka oikeasti olen.

Toisen mietelmäni tunnelmissa olen ollut useasti viime aikoina. Tunnen vahvasti, etten ole yksin. Haluan jättää tämän tekstin tulkinnan avoimeksi niin, että jokainen voi kokea sen itselle sopivalla tavalla. Tarkoitukseni on viestittää, että koskaan emme ole todella yksin ja hylättyjä, jos vain olemme valmiita ottamaan apua ja tukea vastaan.

Kolmas runo viittaa kevyesti unieni maailmaan ja kokonaisuuden näkemiseen. Näen vain pienen osan elämäni kulusta kerrallaan ja siksi voi olla vaikeata ymmärtää kaiken tarkoitusta. Luotan kaiken tarkoitukseen ja teen samalla parhaani, että kaikki menisi hyvin. Koko maapallon tapahtumia en pysty ymmärtämään, mutta jos olisin kuun sirpillä katselemassa niin ehkäpä ymmärtäisin.

Lämmin sää hellii meitä. On mukavaa kulkea paljain jaloin ja tuntea lämpö iholla. Näistä päivistä voimme kerätä talteen hymyä ja auringon lämpöä. Säilötään aurinkoista mieltä!


6 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, ettemme ole koskaan yksin. Kiitos sinulle kauniista runoista ja hyvistä ajatuksista taas kerran. Niitä on ilo aina lukea. Kaikkea hyvää elämääsi! Toivottavasti unelmasi toteutuvat.

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle Trina. Uskon, että unelmani toteutuvat, kun niiden aika on :)

    VastaaPoista
  3. Mikä onni saada valkoisia harjaneilikoita! Pidän myös väreistä, mutta valkoiset kukat jotenkin vetoavat syvästi.

    VastaaPoista
  4. Harjaneilikat ovat yllätyksellisiä: tänään osa valkoisista on muuttunut hennon roosan värisiksi. No, onneksi roosakin on ihan ok. Jos muuttuvat keltaisiksi niin olen ihmeissäni :)

    VastaaPoista
  5. Löydän aina hiljaisuudesta, yksin olosta, rauhan ja tyyneyden olotilan. Se selkeyttää asioita ja avaa ajatuksen solmuja, pitää vain malttaa kuunnella itseään. Olen aika häilyväinen persoona. Aina vastaus ei tule siinä hetkessä, vaan jonkin ajan kuluttua. Täysin yksin, emme ole milloinkaan. Uskon, että ihan varmasti unelmasi, tulevat luoksesi. Hyvä tulee hyvän luo :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos sinulle Valokki niin kauniista sanoistasi. Toivon kaikkea hyvää sinulle :)

    VastaaPoista