.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Aistien availua kesän sylissä


Hiljaisuudessa on monta sanaa;
sanomatonta, kuulumatonta.
Hiljaisuudessa on ajatuksia;
tulevia, meneviä.

Otan niistä yhden kiinni;
se pyristelee etusormieni välissä
kuin loukkuun joutunut yöperhonen.
Lopulta kun se rauhoittuu, huomaan,
miten kaunis se sittenkin on.
Runotalo



Nauraessani pimeään yöhön
siirryn hitaasti syrjemmälle
muuttuen sivustakatsojaksi.

Siirrän valkeaa kuuta vähän vasemmalle
ja otan auringon hetkeksi kädelleni.
Siinä ne ovat kumpainenkin
niin minun ominani
täynnä mahdollisuuksia, täynnä valintoja.

Päätän ottaa molemmat
- sittenkin.
Runotalo



Suru koskettaa,
se tahtoo pitää minua kämmenellään.
Ottaa ja syleillä minua,
pitää tukevasti otteessaan,
halata kuin vanhaa puuta,
kauan sitten kadonnutta ystävää.

Minä en tahtonut halata takaisin
- aluksi.
Sitten ymmärsin,
että on parempi niin.

Halatessani surua lujasti takaisin,
tunsin sen voiman
ja aloimme sulaa yhdeksi.
Sitten minä nauroin,
nauroin läkähtyäkseni,
niin paljon, että lopulta itkin.

Sydämeni tyhjeni.
Nyt siellä on tilaa.
Runotalo


 
Toisinaan kesäinen päivä muuttuu loputtoman tuntuiseksi. Tarkoitan hyvällä tavalla. Hetket soljuvat eteenpäin ja unohdan tulevasta huolehtimisen. Tänään on huoleton olo ja olen kiitollinen, että minulla on nyt tämä rauhaisa olo.

Puutarhassa esittäytyy kauneimmillaan keltasormustinkukka. Osa kukista on jo pudonnut maahan, toisten vasta ollessa nupuillaan.

Runo, jonka valitsin ensimmäiseksi, pohtii lempiaihettani. Hiljaisuus on minulle yhä arvoitus. Olen varma, että se kätkee sisäänsä jotain suurta ja erityistä. Ehkä ajan merkityksen ymmärtäminen on kätketty hiljaisuuteen. Etsin ja tutkin hiljaisuutta, että oppisin ymmärtämään itseäni paremmin. Kauneuden ja syvän liikutuksen sekä ilon kokeminen on mahdollista hiljaisuudessa.

Toinen runoni kertoo maailman taianomaisuudesta. Yhä enemmän tunnen, että kaikki ei ole nähtävissä silmin, kuultavissa korvin tai tunnettavissa ihollamme. Minulla on aistittavaa paljon enemmän, jos avaan kaikki aistini käyttöön vilpittömin mielin. Voin nähdä, kuulla ja tuntea sydämelläni paljon vahvemmin. Tämä runoni on lähtöisin unien maailmasta, jossa kaikki on mahdollista. Vertauskuvallisesti runoni kannustaa minua rohkeuteen, uskomaan itseeni ja mahdollisuuksiini.

Kolmas runo kertoo tekemästäni surutyöstä. Isoimmat suruni kulkevat mukanani aina, mutta voin hyväksyä ne osaksi itseäni ja omaa kasvuani. Silloin ne eivät enää satuta pahasti vaan auttavat minua olemaan vahvempi tässä maailmassa. Suru on antanut minulle herkkyyttä, avannut aistejani hyvällä tavalla.

Aivan ihanaa on, että näitä valoisia viikkoja riittää edelleen. Kesä tuntuu niin hyvältä kaikille aisteille. Silmille, korville, nenälle, makunystyröille ja iholle. Avataan kaikki aistimme tuntemaan ja kokemaan täydesti. Olette ihastuttavan ihmeellisiä jokainen, varmasti tiesittekin jo sen.
Sydämellistä ja elämyksellistä viikkoa!




7 kommenttia:

  1. Loputtomuuden, ajattomuuden ja hiljaisuuden olotilan saavuttaminen on tarpeellista ja "parantavaa". Joskus olen ajatellut, ehkä aika onkin jotain, jota on valtavasti ympärillämme emme vain osaa elää, kuin sen yhdessä "kerroksessa" kerrallaan. Hiljaisuudessa voisi olla, portti ajattomaan aikaan. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
    Suru, niin raskasta kuin se onkin työstää, tekee meistä sitä mitä olemme tänään, surun jälkeen, sen kanssa. Aiemmin ajattelin usein miksi minä? taas! miksi juuri minä? Tajusin, että tarvitsin surun oppiakseni, ymmärtääkseni, tullakseni taas hieman kokonaisemmaksi.

    Ajattele, kuinka ainutlaatuinen ja ihana ihminen sinä olet, en tunne sinua ajalta ennen surua. Nyt olet ainakin ihana, valoinen ja positiivinen. Vaikka teksteissäsi näkyvät, ajoittain surun tummat varjot, niiden rinnalla, ilon ja kiitollisuuden kirkkaat läikähdykset loistavat kirkkaammin. Sydämellistä viikkoa sinulle myös! tästä tuli vähän pitkä vastaus;)

    VastaaPoista
  2. <3
    Kauniita runoja jälleen. Huokailen ja yhä uudelleen ja uudelleen rivejä tavaan- kuten blogiasi useinkin!

    VastaaPoista
  3. Jään taas sanattomaksi, tuntuu vain hyvältä. Sekä sinun runosi, että Valokin kommentti. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Valokki, voit mielellään kirjoittaa toistekin pitkiä kommentteja niin kauniisti kirjoitat. Portti ajattomaan aikaan voisi olla hiljaisuudessa, kyllä ymmärrän mitä tarkoitat...en vain ihan vielä ole astunut tuosta portista sisään oikein kunnolla kertaakaan, ehkä puolittain...
    Kirjoitat niin ystävällisesti, että sydämeni on täynnä iloa ja hymyä. Muistan miten olin pieni tyttö, joka kulki tietä pitkin kotiin ajatellen, että surullinen elämä tekee minusta kauniin. Silloin en ihan ymmärtänyt, että suru voisi kasvattaa ja vahvistaa sisäisesti.
    Valokki, en tiedä miten sinä olet kasvanut, mutta tiedän, että sinä olet erityisen kaunis ihminen. Kiitos sinulle!

    Marina, kiitos, kun löydät kauneuden täältä :)

    Pilviharso, on hyvä kuulla, että tuntuu hyvältä. Valokin kommentti toi todella valoa mukanaan! Kiitos kuuluu myös sinulle Pilviharso.

    VastaaPoista
  5. Toka runo! Oivaltava. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
  6. Surusta kertova runosi nosti kyyneleet silmiin niin aidosti se kuvaa kasvamista surun kaverina. Pidin kovasti myös toisista runoistsi. Ilo oli käydä taas aarteita löytämässä.

    VastaaPoista
  7. Leena Lumi, minä jo ehdin kaivata sinua. Kiitos, minä olen samaa mieltä, enkä vieläkään ihan ole varma mistä lopulta on runossa kysymys - varmaan meille jokaiselle esittäytyy erilaisena.

    Valoru, minusta on hienoa, että runoni sai koskettaa sinua niin aidosti. Herkkyys on hyvä asia. Kiitos aarteiden löytämisestä sinulle.

    VastaaPoista