.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Meillä on valta valita hyvät asiat


Naurava lokki lähestyy lopulta minua.
Annan sen tulla lähelleni,
sillä en enää pelkää sitä.
Me hymyilemme toisillemme,
vaikka olemme eri maailmoista.
Katson lokin silmiin, syvälle
ja näen sen maailman.
Se on kaunis.
Runotalo

 


Kokoelma nuolen kärkiä
on pudonnut seinältään.
Kerään niitä yksitellen
ihmetellen jokaista erikseen.
En ole nähnyt niitä pitkään aikaan,
vaikka ne ovat olleet siinä
silmieni edessä joka päivä.
Tänään alan taas nähdä.
Runotalo

 


Aamun hetkessä
minä olen osana kokonaisuutta.
Sydämeni on kevyt
katsoessani punertavaa
taivaanrantaa.
- Tämä kauneus on minulle,
minua varten luotu.
Runotalo




Viileä tuuli huojuttaa akileijan kukkia. Koen, että erityisesti nämä kukat kuuluvat keijukaisten maailmaan. Toisinaan tunnen häivähdyksiä tuosta keveästä olotilasta. Yritän poimia tunnelman matkaani.

Tarina nauravasta lokista muistuttaa pelkojeni kohtaamisen tärkeydestä. Kun katson rohkeasti silmiin vaikeita asioita, niin voin löytää niiden kauneuden. Opin uusia asioita pelon voittamisen kautta. Voin tarkastella omia asenteitani säännöllisesti ja etsiä uusia näkökulmia, jotka vievät helpommin eteenpäin. Kauneutta on siellä missä sitä en uskoisi löytäväni.

Toiseksi runoksi valitsin pudonneet nuolenkärjet. Minulla on paljon ihmeellisiä asioita ympärilläni, mutta sokeudun niille helposti. Alan pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Vasta kun jotain tapahtuu, vaikkapa menetys, huomaan merkityksen. Miksi en voisi huomata kaikkea jo aikaisemmin? Tahtoisin kodissani olevan esineitä, joilla on minulle merkitystä. Niitä olisi kuitenkin oltava niin vähän, että ne saavat oikeasti huomioni tarpeeksi usein. Puutarhani yrittää kovasti opettaa tätä minulle; pysähdy, katso ja nauti.


Kolmas mietelmä liittyy samaan asiaan: kauneuden kokemukseen, pysähtymiseen ja läsnäoloon. Kiitollisuutta haluaisin tuntea vielä useammin, sillä se täyttää aina sydämeni ilolla ja keveydellä.


Katsoin tänään uutiset ja mietin, että milloinkahan joku ymmärtää toimittaa meille uutiset, jonne on kerätty kaikki ne onnelliset ja hyvät asiat, joita maailmassa tapahtui juhannuksenkin aikana? Uskon, että kiinnittämällä huomiomme hyviin asioihin ja vahvistamalla niiden kokemista, voimme myös välittää monille ihmisille hyvää mieltä, joka auttaa heitä jaksamaan ja keventää oloa. Keskittymällä ikäviin uutisiin, me vain lisäämme pahaa oloa, joka taas aiheuttaa sitä lisää. Tämä taas synnyttää uusia ikäviä uutisia. Olen tästä aivan vakuuttunut.

Nähdään kaikki hyvät ja hienot asiat mitä meillä on. Keskitytään niihin ja muistetaan kertoa myös kaikille, joiden kanssa olemme tekemisissä mitä hyvää näemme heissä.

Kauneutta ja terveyttä säteilevää viikkoa meille kaikille!



7 kommenttia:

  1. Montgomeryn kirjoista käy ilmi, että nimenomaan akileijat tuovat puutarhaan keijuja. Ilmoitin jo ensimmäisessä puutarhahaastattelussani,e ttä akileijat saavat kukkia minulla missä ikinä keksivät haluta. Minulla ei ole puutarhaa ilman akileijaa! Ja sitten se, mikä noissa kukissa on erityisen viehättävää ovat värimutaatiot. Koska olen kallellaan valkoisiin kukkiin (,mutta myös pinkkeihin), ositin valkosita alppiakileijaa ja istutin sinne täne toivossa saada ne leviämään.

    Mieheni on pääasiallinen kuvaajani, sillä en monelta asialta ehdi, mutta hän ei ole saanut näin hvyiä akileijan kuvia VIELÄ aikaiseksi. Näytin nämä juuri hänelle malliksi;-)

    Alvar Aalto, jonka huvilasaarella asumme, nimesi suosikkikasveikseen vain köynnöshortensian ja akileijan. Minulla on molempia runsaasti.

    Perhosakileijaviikkoa kaikille!

    VastaaPoista
  2. Uskon tuohon keijujuttuun ihan täysin. Akileijat hauskuuttavat löytymällä mitä kummallisimmista paikoista, jotka ne ovat itse valinneet. Keijut muuten kyllä auttavat mielellään kuvaushommissa, kun vain pyytää ;)

    VastaaPoista
  3. Olet pohtinut tärkeitä, mutta niin vaikeita asioita. Omien pelkojensa tiedostaminen ja niiden kohtaaminen ei ole helppoa, mutta niin kasvattavaa. Kohdatessa pelko laimenee, saa erilaiset mittasuhteet, käsitelty pelko muuttuu parhaimmillaan voimavaraksi.

    Minulla on paljon itsestään selvyyksien aarteita ympärillä. Yritän aika ajoin ravistella, tottumuksen verhoa silmien edestä. Nyt jälleen, kun sain kirjoituksestasi muistutuksen. Hyvät asiat voimistuvat, keskittymällä, positiivisuuteen ja iloon. Kyllä uskon niin vahvasti.
    Kirjoituksesi haastoi jälleen henkiseen jumppaan, hyvällä tavalla. Kiitos! sinulle.

    VastaaPoista
  4. Valokki, olet oikeassa, että ovat vaikeita asioita. Itselläni on selvitettäviä pelkoja, jotka niin mielelläni voittaisin. Ehkä siksi niitä pohdinkin.

    Tunnen, että ymmärrät hyvin mitä tarkoitan. Henkinen jumppa taitaa olla juuri nyt minun ainut liikuntaharrastukseni puutarhan hoidon lisäksi. Kiitos Valokki itsellesi :)

    VastaaPoista
  5. Hei Runotalon Sari!Olen tänään täällä blogimaailamssa "törmännyt" : )linkkiisi niin useasti -jokin tarkoitus varmasti!Että oli ihanaa tulla näin yön kynnyksellä sinuun tutustumaan lisää!Pelkojen kohtaaminen on urheinta mitä ihmisyydessä mielestäni on,Kaikki kasvaa siitä että uskaltaa olla pieni ja osaamaton.Ja hyvä kasvattaa hyvää,olet oikeassa, pienistä siemenistä kasvu vahvistuu -ihan niinkuin akileijoillakin -valtavaksi värien ja yllätysten puutarhaksi!Rakastan myös akileijoja ja niissä asuu Keijuja.Vihervaaran Anna ja Leena Lumi ovat oikeassa.Olen itsekin nähnyt muutaman.._)

    VastaaPoista
  6. Miten voikaan kukka olla kaunis! Sen katseleminen jo kasvattaa paljon kaunista, niin monissa mielissä:) Pelko saa ihmisen joskus toimimaan tosi negatiivisesti, heittää pyörän sijoiltaan. On oikein terveellistä tarkastella sitä ja juuri itsessään, koska silloin siitä voi oppia ja kasvaa vahvemmaksi. Jälleen tuli kannustusta oikeaan aikaan kiitos!

    VastaaPoista
  7. Ilahduin kovin kommenteistanne kun tulin tänne. Olin töissä iltavuorossa ja pitäisi mennä heti nukkumaan, mutta ensin halusin poiketa täällä ja sainkin tosi hyvän mielen. Kiitos kuuluu teille!

    Maria, kyllä minäkin oikeasti uskon niihin keijuihin ja aika paljoon muuhunkin näkymättömään. Ehkä en niinkään näe keijuja, mutta voin tuntea niiden läsnäolon varsinkin puutarhassa. Lisää siis akileijoja :)

    Valoru, olet niin oikeassa, että pelko saa toimimiaan negatiivisesti ja se on ihmisen heikkoutta. Kun osaisikin aina olla vahva ja rohkea. Ainakin voi kovasti yrittää. Kiitos sinulle, sain kannustusta vuorostaan itselleni sinun sanoistasi.

    VastaaPoista