.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sisimmässäni kytee lämpöinen tuli


Unieni maassa kuljen,
katselen elämääni.
Löydän monta lankaa,
monta langan päätä.
Elämäni ei ole vyyhti,
se ei ole kerä
- tahtoisin sen olevan.
Runotalo




Opettelen elämääni,
sen tanssiaskeleita.


En tahdo marssia,
en tahdo hölkätä,
en tahdo laahustaa
eteenpäin tielläni.


Tahdon ottaa vain tanssiaskeleita
kevyesti, joustavasti liidellen
kuin perhonen rantatiellä.
Runotalo




Ratsuni astelee puiselle sillalle,
aurinko on juuri nousemassa.
Vertauskuvallisesti olen juuri aloittamassa
eikä minua voi mikään maailmassa pysäyttää.
Runotalo




Monissa kasveissa on kauniita nuppuja. Viileässä säässä on hyvätkin puolensa, sillä kaiken hidastuessa ehdin nauttia kaikista kukkanupuista.Karhunjuuressa on kauniit tillimäiset lehdet, mutta tänään huomioni kiinnittyy roosanhohtoisiin pallomaisiin nuppurykelmiin.

Elämässäni on aikoja, jolloin kaikki tuntuu selvältä ja on helppo tehdä päätöksiä. Jokainen risteys on viitoitettu valmiiksi ja kädessäni on kartta, josta voin katsoa mihin suuntaan seuraavaksi. Yllättäen huomaan olevani sumussa. Kartta tuntuu naurettavalta ja ihan lapselliselta; mitä minä oikein olen kuvitellut? Reittini on sekava, kulkuni on ollut niin huoletonta. Miten voin suunnistaa minnekään kulkemalla ympyrää? Vai voisinko sittenkin? Voinko kulkea ympyrää, joka on laajeneva spiraali ja päästä sillä tavalla eteenpäin? Tuo taitaa olla minun ainut lohtuni. Laajentuminen.

Olen ikuinen opettelija tällä elämän asfaltoidulla kiitotiellä. On tähdättävä tarkasti ja korkealle. En minä tahdo sellaista. Uskokaa jo. Minä tahdon olla vapaa, elää ja nauttia elämästäni. Olen varmasti katsellut liian kauan ja liian tarkkaan luonnon kasveja ja eläimiä. Minä haluan olla kuten hekin ovat. Tuntea tuulen, nauttia sateesta, olla oman näköiseni olento kaltaisieni joukossa. Haluan olla kevyt ja ajattelematon, aivan harmiton tapaus. Ehkä tämä on ikäkriisi tai jokin tarttuva tauti, jonka saa itselleen, kun konttaa tarpeeksi alhaalla kastematojen kanssa keskustellen. En todellakaan tiedä. Ehkä ei ole tarpeen tietää syitä, sillä seuraamukset alkavat olla minun kannaltani aika mukavan oloiset, jos vain sopeudun tähän yhteiskuntaan enää millään tavalla.


Hulluimmat ajatukset saavat aina sydämeni hypähtelemään ilosta. Olen uskotellut itselleni jo pitkään, että juuri silloin kun  tuo hulluuden tuntu syttyy minussa, olen suunnistamassa oikeaan suuntaan. Hassua eikö olekin? Ei se ole vaarallista, ei ollenkaan.

Sataa, on kesä, on hiukan viileää, mutta silti sinussa ja minussa voi kyteä lämpöinen tuli. Sellainen tuli kytee, kun suunnistaa ilman karttaa, ilman kompassia ja luottaa omaan sisäiseen näkemykseensä. - Hienoa tulevaa viikkoa, ystäväni.


6 kommenttia:

  1. Joskus on ihanaa vain eksyä smuun, usvaan, johonkin...

    Onpa jännittävät kuvat.

    VastaaPoista
  2. Kun uskaltaa eksyä niin voi löytää jotain uutta mitä ehkä muuten ei kohtaisi.

    Itse pidän noista kuvista enemmän kuin mistään pitkään aikaan. Ovat sopivasti hapsuisia :)

    VastaaPoista
  3. Kuvat erikoisia, mutta niin ihania. Pidin ensimmäisessä runossa ajatuksesta, että elämässä monta langanpäätä. Niin se on, aina kun luulee, tästä kun vedän niin johan alkaa kerä rullaamaan. Niin johan pätkä vaan putkahtaa ja pitääkin valita uusi, lanka joka johdattaa kulkua. Valinnanvaikeus, iskee, pitää vain luottaa omaan sisäiseen kompassiinsa.

    VastaaPoista
  4. herkät kuvat!
    ihana teksti runoineen!

    Itse olen juuri näinä aikoina ajatellut hyvin vahvasti heittäytymistä täysin luottaen, ilman väkinäisiä, pakollisia, omia suunnitelmia..
    kun annan tilaa sille suuremmalle, väistyen itse pois tieltä, elämässäni an enemmään tilaa, valoa, rakkautta...

    VastaaPoista
  5. Hymyilen tässä leveästi. Ompas tutun oloista juttua. Voi kun voisikin, uskaltaisikin tanssahdella,,,niin olisi hyvä.

    VastaaPoista
  6. Valokki, minullakin on taas niin monta langan päätä...koitan vedellä niistä muutamaa kerien :)

    Hanne, heittäytyminen täysin luottaen tuntuu niin hyvältä - muuten ei varmaan mikään olisi mahdollistakaan, täytyy uskaltaa ja luottaa.

    Valoru, tuntuu kivalta, että tuollainen on tuttua juttua - en olekaan ainoa, joka on joskus vähän hukassa itseltään...jos näin saa sanoa :) Uskalletaan vaan tanssahdella, ainakin vähän kerrallaan...

    VastaaPoista