.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ei kannata surra turhia

 

Ihmeellinen matka
kohti sieluni kotia
on alkanut.
Runotalo



Sydämeni on kevyt,
se ei pyydä mitään itselleen.
Se vain pyytää
saada olla lähelläsi.
Se kuiskaa: Tervetuloa!
Runotalo



Kukka katseli veden pintaa
hämmentyneenä.
Se ei tiennytkään miltä näytti.
Kauan oli kulunut siitä,
kun se oli katsonut itseään oikeasti.
Eikä se tullut surulliseksi
vaan se tuli oikein iloiseksi.
Runotalo



Kiirehdi hitaasti vaeltaen
kohti päämäärääsi.
Yllättäen huomaat jo
olevasi portilla,
sitten polulla
ja pian jo koputat ovelle,
joka avautuu helposti.
Runotalo


Posted by Picasa

Pohjoinen tuuli puhaltaa vimmatusti ja lumihiutaleita leijailee etsiessäni sopivaa kuvattavaa pihapiiristä. Oikeastaan on mahtavaa olla tuulen kanssa sen kulkiessa voimallaan läpi kaiken. Harmittelen auringon puuttumista, mutta hyväksyn tilanteen. Ei kannata surkutella huonoa säätä vaan nauttia tästä kokemuksesta tuulen ja hiutaleiden kanssa. Sitten huomaan leslenlehtien ilmestyneen talon päädyssä olevan ojan varteen.
 - Ovatpas hauskoja, vaikka eivät ole vielä avautuneet.

Kuluneen viikon aikana olen tehnyt ahkerasti matkaa itseeni. Mitä paremmin opin tuntemaan itseäni, sitä rauhallisempi ja tasapainoisempi on mieleni ja myös elämän kulkuni. Tuntuu kuin olisi helpompi hengittää ja monet asiat soljuvat ihan itsestään eteenpäin; minun ei tarvitse ponnistella arkisten asioiden kanssa vaan voin joka hetki nauttia niistä. Huomaan hymyileväni yhä useammin itsekseni.

Ihmisen paras ystävä on hän itse. Kun toivottaa itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan hyväntahtoisesti niin on helpompi hyväksyä myös muut ihmiset erilaisine piirteineen. Yhä enemmän alkaa huomata näkevänsä kaikkialla ihmeellisen elämän kauneuden. 

- Oppia rakastamaan itseään ihan oikeasti. Tarkoitan tervettä oman itsensä hyväksymistä ja arvostamista sekä sitä, että osaa pitää puoliaan maailmaa vastaan. Ihan kaikkeen ei tarvitse suostua vain muiden mieliksi, sillä katkera ihminen ei ole onnellinen eikä siten voi luoda ympärilleen harmoniaa ja rakkauden ilmapiiriä. Omalle peilikuvalleen on vaikea sanoa rehellisesti, että rakastan sinua. Miten tärkeää kuitenkin olisi rakastaa sitä ihmistä, jonka kanssa viettää elämänsä jokaisen hetken. Miten tärkeää olisi kuunnella itseään aidosti, rehellisesti ja rakastaen.

Olen miettinyt kaiken tarkoitusta. Välillä olen epätoivoinen, toisinaan hymy nousee kasvoilleni sydämeni täyttyessä ilosta. Olisiko tarkoitus siinä, että eläisi täydesti? Tapasin kuluneella viikolla 82-vuotiaan naisen, jonka silmistä loisti ilo ja hänen sanoissaan oli viisautta, joka sai minut liikuttumaan. Monet sairaudet kohdattuaan hän jaksoi hymyillä ja kertoi, miten elämässä ei kannata surra turhia, sillä sehän ei kuitenkaan muuta asioita. On hyväksyttävä ne asiat, joita ei voi muuttaa niinkuin ne ovat. Nyökkäsin kuunnellessani häntä. Olin samaa mieltä. Mutta nähdessäni hänen kätensä, joilla hän juuri vielä pystyi itse kirjoittamaan allekirjoituksensa, tunsin yhä syvempää kunnioitusta ja liikutusta. Olen kiitollinen, että sain kohdat hänet.

Hengitän hitaasti oikein syvään ja aloitan uuden viikon. Se on jälleen täynnä mahdollisuuksia elää täydesti joka hetki. Hyväksyn oman itseni, hyväksyn muut, otan vastaan tapahtumat ja hetket, jotka kohdalleni tulevat ja yritän oppia näkemään niissä kaikissa elämän kauneuden.

Kauniita elämän hetkiä elämäsi tulevalle viikolle!




8 kommenttia:

  1. Itsensä tunteminen ja arvostaminen on vaikeaa, vaatii paljon työtä, myös rehellisyyttä itseä kohtaan. Usein joutuu kysymään kuka minä olen? mitä haluan oikeasti?Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen virheineen voi olla vaikeaa, ainakin minulla ollut, samoin kuin puoliensa pitäminen, ettei käytetä kynnysmattona.Mutta kun löytää tasapainon ja oikeanlaisen tavan suhtautua elämään ja eteen tuleviin haasteisiin, hämmästelee "Näinkö helppoa tämä onkin", ajoittain meinaa mennä vanhaan kaavaan, mutta onneksi sen huomaa. Olet jo kaukana menossa, matkalla itseesi, täältä tulla raatustetaan perässä. Hyvin menee uskotaan vaan! Hyvää tulevaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia, kauniita sanoja - ajattelemisen aihetta itse kullekin!

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle - nautihan elämän pikku iloista :)

    VastaaPoista
  3. Herkkä ihana pian avautuva leskenlehden kukka...
    Kaikki ne tärkeät, tarkoitetut ihmiset, asiat tulevat kohdallemme ja antavat meille viesti.
    Joskus emme huomaa ja osaa vastaanottaa sitä.
    Aina matka kohti itseämme ei ole kevyt ja helppo mutta jos osaamme luottaa tätdesti, huomaamme kepyden, ilon ja valon päivässämme..

    ihana kirjoitus sinulta..Kiitos että sain olla läsnä..

    VastaaPoista
  4. Sari, itsensä ja oman vahvuutensa löytää vasta, kun on lakannut miellyttämästä muita.

    Lue runoni Päätös. Löytyy tuolla nimellä kummastakin blogistani. Se oli minun ratkaisuni. Mutta voimarunoni on tietty Road Map Tabermannilta.

    Tommy Hellstenin kirjassa Pysähdy - Olet jo perillä oli yksi huomionarvoinen lause ja siitä rakensin yhden tukipilarin, voidakseni kokea asiat, kuten sinäkin sanot, ei vain arjen suorituksina, vaan nauttien niistä: "Kun perataan kampeloita, perataan kampeloita." Sehän tarkoittaa stiä, että keskittyy yhteen asiaan kerrallaan kunnolla, eikä yritä suorittaa viittä yhtäaikaa, mikä on luontaista minulle, joka olen karjalaisverinen ja kova suorittaja. Haluasin olla vain Elämän Nautiskelija. Voi, mikä matka minulla vielä onkaan, mutta työvälineitä alkaa jo olla ja käyn täältä lukemassa lisää;-)

    VastaaPoista
  5. Ei oo vielä leskenlehtiä? Ompahan näköjään.
    Kauniita ajatuksia ja runoja.

    VastaaPoista
  6. Valokki: tämä eteneminen on niin vaihtelevaa, välillä tanssien, laulaen, nauraen eteenpäin ja sitten töks! Putoan jonnekin, missä on aivan tyhjää eikä mikään tunnu miltään...olen huomannut että nuo jaksot ovatkin opettavaisimpia kun vain uskaltaa olla rauhassa ja odottaa päivän valkenemista. Raatustetaan yhdessä rinnakkain :)
    Hanna: kiitos kaunis sinulle ja ilon pisaroita viikkoosi sinullekin.
    Hanne: kiitos sinulle sanoistasi. Ollaan avoimia viesteille ja otetaan vastaan. Läsnäolevaa viikon jatkoa...
    Leena Lumi: Kävin lukemassa runosi Päätös ja minua voimautti ja miellytti kovin lauseesi: Mikä helpotus kulkea miellyttämättä epämiellyttäviä...toisinaan olen vihan puuskissa kirjoittanut jotain saman suuntaista, mutta en ollenkaan noin kauniisti ;) Tommy Hellstenin kyseinen kirja on vielä lukematta, vaikka olen hänen kirjojaan lukenutkin ja muutenkin fani - taidan haluta kirjan omakseni. Läsnäolo on helppoa luonnossa, mutta yritän oppia sitä kiireisessä työssäni ja siinä onnistuessani koen suurta iloa. Hienoa, jos voin edistää matkantekoa ja vielä hienompaa on vastavuoroisuus, jolloin me kaikki tuemme toisiamme tikkailla ylöspäin. Tai ehkä on parempi kun keskitymme vain nauttimaan tikkailla keikkumisesta :)
    Kaisa: niin minäkin luulin ettei ole, mutta nuputkin on ihan älyttömän hauskoja ja huomasin ne ensimmäisen kerran elämässäni vasta nyt yli nelikymppisenä...siis, että niillä on niin hauskat pallukkamaiset nuput ja kuin letitetyt varret.
    Vasta maanantaissa ollaan ja jo nyt alkaa tämä viikko naurattaa. Tässä olen enkä muuta voi kuin hymytä.

    VastaaPoista
  7. Kaunis kiitos päivityksestäsi! Kauniita ja ajattelemisen arvoisia sanoja ja kuvissa kevään voimaa. Kauniita kuvia.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Marie! Mukavasti viikko eteneekin, sillä huomenna minulla on vapaapäivä ja jos säät sallivat niin pääsen puutarhaani. Hyvää viikon jatkoa myös sinulle :)

    VastaaPoista