.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

maanantai 14. syyskuuta 2009

Uteliaana seikkaillen

Kuljen tietä, kuljen polkua mutkaistakin.
Menen sinne minne tie ja sen polut vievät minua.
Seikkailen omassa elämässäni mittaamattoman uteliaana.
Mitä minä löydän polkuni päästä lopulta?

© Runotalo


Taas huomaan olevani polvillani kuivuneiden ja käpristyneiden lehtien äärellä. Minusta nämä ovat niin äärettömän kauniita. Hauraita ja hopeanhahtuvaisia.


Näitä voisin ihailla pitkäänkin, mutta matka jatkuu, sillä näen auringon säteiden loistavan houkuttavasti pienen kävelymatkan päässä.


Hienoa kuvitella olevansa jokin pieni eläin taivaltamassa sammaleisella kivellä eteenpäin kirkkaassa auringonpaisteessa. Tältä se varmaan näyttää, uskoisin niin.


4 kommenttia:

  1. Sammaleissa on jotain tarunhohtoista ja kaunista; tuo värikin miellyttää minua <3

    VastaaPoista
  2. Kauniita ja niin herkkiä kuvia. Ihana tuo sinun kommentti tuossa omakuvauksessa -muista ihmetellä joka päivä :) Kyllä mieleen jää.Piipahdan toistekin.

    VastaaPoista
  3. Tulin vastavierailulle :)
    Kiva kuulla, että joku muukin tykkää möyrytä polvillaan sammaleissa kuvaamassa kaikenlaisia lehdenkäppyröitä! Elämä on rikasta, jos osaa nähdä pienissäkin asioissa kauneutta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista ja siitä että poikkesitte! Todellakin tykkään mennä polvillani sammaleissa ja nythän siellä on lehdenkäppyröitä vaikka kuinka paljon kuvattavaksikin. Suosittelen kaikille tätä edullista elämysmatkailua.

    VastaaPoista