.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Helmi

Tämä on kertomus helmestä
Tämä on kertomus
kauneuden synnystä


Maailmassa oli yksi hiukkanen
leijuen avaruuden sinessä
sen äärettömillä laitamilla
Hiukkanen hymyili ja oli onnellinen

Kun kuljin ohitseen
en voinut sitä vastustaa
vaan poimin taskuuni
otin lähelle sydäntäni

Päivät kuluivat vuodetkin
Olin unohtanut
tuon uneni
näkyni kaukaisen

Ihmettelin omaa onneani
sydämeni yltäkylläisyyttä hämmästelin
Hymyilin päivästä vuodesta toiseen
kuljin niin kevein askelin

Sitten eräänä yönä
kuutamon loistaessa
ikkunan raoista kasvoilleni
minä muistin sen

Hiukkaseni
Olin unohtanut sen
kaikiksi näiksi vuosiksi
löytäisinkö sen yhä
sieltä minne sen laitoin
Taskuni pohjalta
läheltä sydäntäni
  
Riensin katsomaan
Jo kaukaa näin
miten se loisti hopeista
kuutamon valoa
Hehkui salaista voimaansa

Otin sen käteeni
hämmästykseni oli suuri
Kämmenelläni oli pieni
täydellisen pyöreä
hohtavanvalkoinen helmi

En ollut tuntenut tuskaa
en maailman kovuutta
En ollut nähnyt pimeyttä
en tuntenut kylmyyttä ihollani

Poimimani hiukkanen avaruudesta
oli kantanut kaikki tuskani
ollut sydäntäni lähellä
Syntynyt kauniiksi helmeksi

© Runotalo




Sunnuntai - ihana sunnuntai. Pihalla paistaa aurinko, hieman tuulee, mutta on vieläkin lämmintä. Kuljen puutarhani käytävillä kuivuneiden lehtien rahistessa jalkojeni alla. On siemenkotien aika. Niitä on kaikkialla. Niin monenlaisia ja kauniita jokainen.


Luonnossa mikään ei ole väärin tai rumaa. Kaikki on oikein ja hyväksyttyä. Ihmettelen monimuotoisuutta. Se tuntuu olevan loputonta. Vuodenaikojen kierto antaa yhä vain lisää erilaisia näkymiä luonnossa. Olen onnellinen ja kiitollinen, että saan seurata näitä pieniä ihmeitä.


Vielä riittää myös kukkijoita, jotka ovat vasta nupuillaan.



Huomaan jäkälän ja sen pinnassa naavaa. Yhä uudelleen tämä on kauneutta sielulleni. Opettelen hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Tiedän ja myönnän, että suomalainen metsä on rakkainta sielunmaisemaani kuin osa minua. Siellä tunnen itseni kokonaiseksi. Puutarha ja multa ovat myös minun kotejani. Olen onnellinen, kun saan laittaa käteni muhevaan multaan ja seurata pienten taimien kasvua ja muita kasvun ihmeitä. Tiedän, että haluan täyttää oman elämäni yhä enemmän näillä asioilla. Unelmien ja haaveiden toteuttaminen on sitä, että ensin tunnistaa oman sydämensä tarpeet ja lähtee sitten suunnistamaan tuolle polulle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti