.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 11. syyskuuta 2009

Lämpöisiä hetkiä

Kuljen terälehtien keskellä;
0len emi, olen heteet.
Tunnen oman arvoni ja voimani;
loistan kuin aurinko,

lämmitän ympäristöni.
© Runotalo



Ensimmäiseksi tahdon tänään mennä katsomaan Runotaloni hirsiä pellon laitaan. Pressut kahisevat tuulessa ja näky on jotenkin lohduton. Saankohan minä koskaan näitä takaisin talon muotoon? Hirret tuoksuvat hyvälle. Tulee mieleen lapsuus ja mamman tupa; sama tuttu tuoksu leijuu ilmassa. Onnellisuuden tunne sisimpään syntyy pienistä asioista kuten vaikkapa tutusta tuoksusta.

Lähellä hirsipinoa odottaa jyhkeänä ja liikkumattomana iso jäkälän ja sammaleen peittämä kivi. Salaa olen ominut tämän kiven itselleni. Toisinaan kiipeän sen päälle. Silloin tunnen olevani vahva kuin tuo kivi. Siinä on mukavan lämpöinen istuskella rauhassa omissa ajatuksissaan. Kivi kerää itseensä auringon lämpöä ja niin teen minäkin.


Niityllä kasvaa paljon näitä keltaisia kukkia, joita taidetaan pitää ihan rikkaruohoina. Hauskat heteet - sanoisin.


Lapsena meillä kotona kasvoi tiikerinliljoja. Silloin houkuttelimme toisiamme nuuhkimaan kukkia ja oli hauskaa, kun nenänpäät värjäytyivät oransseiksi. Nyt en kuitekaan tehnyt sitä, vaikka tämän valkoisen liljan heteistä olisi saanut tosi hyvät värit. Eikö minusta enää ole siihen hauskuuteen? Pitäisiköhän sittenkin kokeilla...


6 kommenttia:

  1. Piipahdin vastavierailulle.....IHANAA! Huokaisten ja ihastellen kuljen kuviesi polkua, tekstiesi tietä. IHANAA! Ahmaisen itseeni voimaa sanoistasi. Tuntuu kuin flunssainen ja väsynyt olemukseni hieman voimistuisi, virkistyisi. Kiitän kaikellani tästä visiitistä. Tahdon tulla uudelleen. Kiitos!!!!!

    VastaaPoista
  2. IHANAA että tulit tänne ja KIITOS palautteesta. Olen ihmetellyt tänään miten ihmeellisiä ja mahtavia blogeja ihmisillä on. Olen iloinen ja ylpeä kaikista, jotka antavat omaa sisintään muiden iloksi.

    VastaaPoista
  3. Sinulla on erittäin puhutteleva blogi.
    Vautsi - sanoisin.

    Runoja, jotka tosiaankin koskettavat.
    Ihailen suuresti kun löydät sanat niille tuntemuksille, jotka olivat aika tuttuja itsellekkin, mutta en minä niitä osaa kirjoittaa.
    Kerrassaan upeita - tulen uudellen.
    - as -

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo=) Kun on ajatus, unelma ja tavoite niin se taatusti kasautuu..niin sinun talosikin koska takana ei ole itsekästä päämäärää...kaikki minkä laitamme rakkaudella jopa ajatukset ilmaan niin ne palaavat..*pieni hymy*

    VastaaPoista
  5. Täällä oli kaunista ja herkkää siun blogissasi. =)
    Kuin olisin tullut kotiin... =)

    VastaaPoista
  6. Ystävät ihanat, täällä minä olen, liikutuksen kyyneleet poskillani...Runotalon ovet ovat avoinna kaikille, jotka tuntevat sen kodikseen ja haluavat auttaa sekä tukea toisiaan näillä elämän poluilla eteenpäin.

    VastaaPoista