.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Voimakortteja niityltä & aamulla syntynyt voimaruno




Säteillä hyvää oloa.
Omaa olemassa oloaan.
Se riittää, ei tarvita mitään enempää.
Ei mitään sen kummempaa.



Tänään kuvasin voimaniityllä. Voimapuutarhailijat opastivat luomaan kuvia, joissa on tilaa voimarunoille. Kaikessa tekemisessä pätee sama sääntö: Mitä enemmän teet ja harjoittelet, sitä enemmän opit. Tavoitteeni on kuvata joka päivä. Opin kuvaamista ja samalla opin kuulemaan selkeämmin voimapuutarhailijoiden opastusta. Samalla syntyy uusia voimakortteja.



Oikeastaan se on nyt hauskempi ja hellyyttävämpi enemmän elämää nähneenä. Näin kuului tämä lauseeni ensin, mutta lyhensin sitä voimakorttiin sopivammaksi. Tämä on erilainen voimakortti ja jokaiselle tämän kortin viesti ei avaudu. Minusta tässä on hyvä sanoma siitä miten ikä ja kuluminen tuovat persoonallisuutta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.



On ihmeellistä saada kokea tällainen vuoden alku. Tammikuun ensimmäinen päivä eikä hitustakaan lunta niityllä. Nyt voi tehdä monenlaisia löytöjä. Tämä metsämansikan lehti on erityinen aarre. Lumen alla se näyttäisi toisenlaiselta ja tietenkin lumihanki estäisi kuvaamisen.

Olen kiitollinen, että minulla on nyt mahdollisuus kuvata päivisin. Valoisa kuvauksellinen aika on lyhyt. 

Kirjoitin tänään aamuvarhaisella uuden voimarunon. Julkaisen sen kirjoitukseni lopuksi. Enhän voi tietää vaikka se olisi tarkoitettu juuri sinulle juuri tähän hetkeen. Runon jälkeen lisään mietteeni, joita runo sai minussa aikaan. Voimarunon kirjoittaminen on aina ihmeellinen matka. Tahtoisin pystyä jakamaan sen matkan kanssasi. 

Tammikuun voimakirje on huomenna päiväni tärkein tehtävä ja tavoitteeni on saada se valmiiksi viimeistään perjantaiksi. Voimakirjeen voit tilata sähköpostiisi täältä. Se on ilmainen.



Voimaruno

tuuli
meri
linnun pyrstö
sulka

on yö
pohjoisella pallonpuoliskolla
pienet linnut ovat lentäneet
jo kauan

pitkän matkan he ovat tulleet
ollakseen perillä ajassa
jossa ei ole kelloa
ei mittaria
millä mitata aikaa
tuota käsitettä
joka on itsessään ajaton

meri
meren vaahto
sen yllä
peittää kaiken
ollakseen lintujen kotina
ollakseen se joka kuljettaa
mittaa aikaa
näyttää matkan määrää
että jossain olisi joku joka odottaa
että olisi jotain missä olla johonkin aikaan
sillä muuten ei olisi matkaa
ei taivallusta linnuillakaan

maa
maa odottaa
linnut yllä sen

sulka
eräs sulka putoaa
meren vaahto ottaa sen

lintu
eräs lintu
on lintu toisen linnun kainaloisessa
ollakseen lintuna toiselle linnulle

aivan kuin meri on vaahtona ajalle
tai linnun sulka vain yhtenä monista
kun vaahto sen nielaisee
niin että ne muuttuvat
sulautuvat yhdeksi

linnut
taivaltavat
matka jatkuu
ei ole aikaa
ei ole paikkaa
on vain päämäärä
joku missä joku odottaa
ollakseen sydän linnulle
ollakseen sellainen
että voisi tuntea olevansa sittenkin
elossa


Tunsitko sinä tämän voimarunon matkan? Olitko mukana kokemassa?

Kirjoittaessani olin kokemassa sitä, että kaikki on ja ei ole samanaikaisesti. Elämä syntyy vasta kun sitä eletään. Elämää ei ole ilman kokemusta, ilman tuntemusta: ilman niitä kaikki on tyhjää. On vain paperi, joka on valkoinen ikuisesti ellei joku piirrä siihen jotain. 

Elämä on luomisvoima: ilman sitä ei ole aikaa, ei alkua - ei loppua ellei jokin elävä sitä tee. Kuitenkin kaikki on olemassa jossain kuin puristettuna pieneksi palloksi, josta voi ottaa tuhansia pikkupalloja, jotka voivat yhdistyä monin eri tavoin: muuntua, irrottautua tai palata takaisin sinne mistä tulivatkin, kaikki on liikkeessä ja sittenkään ei ole. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti