.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Surun voimaruno


Koirani Pimu täyttää syksyllä 13 vuotta. Eilen jouduimme pikaisesti eläinlääkäriin ja luulin jo, että Pimun on aika nukkua pois. Olin luovuttamassa. Onneksi tilanne tasaantui ja nyt Pimu voi jo paremmin. Jokainen hetki tästä eteenpäin on erityisen arvokas. Olen jälleen pysähtynyt miettimään surun olemusta ja kokemista. Aina se pysäyttää.


Surun voimaruno syntyi tänään. Omistan sen kaikille, joita suru koskettaa.


*



SURUN VOIMARUNO



Voiko surusta löytää valon
voiko sydän loistaa surussa kirkkaammin 
entä loistaako ja lämmittääkö aurinko enemmän 
silloin kun olet surullinen

Mikä on pimeyden ja tuskan mittari
entä sydämen kivun mittari
millä asteikolla tietää kertoa 
milloin sattuu enemmän tai vähemmän 

Onko surussa erilaisia lajikkeita
voiko niitä erotella parempiin ja huonompiin 
voiko kokemukset niputtaa ja laittaa mappiin 
voiko ne varastoida ja ottaa esiin 
vain silloin kun on sopiva hetki surra
silloin kun ei haittaa 
vaikka kyyneleet saavat silmäluomet turpoamaan 

Mikä on surun määrä ja mittari minussa 
löydänkö sen sydämessäni tunteena rinnassani 
joka pakottaa avautumaan itselleni 
hetki hetkeltä enemmän vaikka en aina tahtoisi 

Olisi helpompaa olla vain turtana 
tuntematta mitään
 silti tunne on tärkeä
 se antaa niin paljon 

Saan kokea iloa ja rakkautta 
onneakin 
silti onnellisuuden ja kauneuden kokeminen 
on se joka minua satuttaa 
kaikkein eniten surussani

 Se repii sydämeni vereslihalle 
eikä anna rauhaa ei lepoa 

sitä minä tässä surussani etsin
 taukoa pakoa hetkeksi kaikesta 
voisin vain pyyhkäistä kaiken pois 

hengittää hiljaa 




Kuljen luontoon 
mutta sielläkin kauneus 
häikäisee
 saa sokaistumaan

 kaiken elävyys 
viiltää rintaani 
arkoja silmiäni 

En minä tahdo surua
 sitten kuitenkin 
minä antaudun 


Avaan kyyneleiden portit 
annan kyyneleiden valua 
valtoimenaan 
metsän sammaleille

 sinne ne tippuvat 
yksi kerrallaan 

miten kauniisti ne hohtavat
 niistä jokainen
 minä kevenen 


Kevenen

 kevenen 

alan loistaa

 miten ihmeellistä
 minä hehkun ja säteilen 

minä loistan
 minä olen keveämpi
 minun on helpompi hengittää

Olen surun oma 
olen ilon oma 
olen elämän oma 

sen kauneus on minussa joka hetki tänään
 niin surussani kuin ilossani 

annan sen olla 
annan sen tulla 
annan sen mennä

minä olen.

*

Löysin kiinnostavan kirjoituksen Care4You-sivuilta: Läheisen kuolema ja surusta toipuminen.



2 kommenttia:

  1. Sari, nyt jokainen hetkemme olkoon tähtitimantteja, suukkosia, rapsutuksia...nauti joka hetkestä kuin se olisi viimeinen! Nimimerkillä kokemusta on, sillä suuriruhtinatar Olgan lähtö pari kuukautta vaille 15-vuotiaana oli kuitenkin suuri suru ja ikävä iskee vieläkin, yllättäen ja lujaa.

    Kaikki eivät voi surussa itkeä. On heitä, jotka sulkeutuvat kuin simpukat. Suru voi sulkea ikkunat ja ovet. Väistämättä se sitten kuitenkin joskus tulee...

    Älä sure etukäteen,. Toivon teille vielä monia ihania hetkiä yhdessä. Kuumalla viilennät Pimua, kylmällä saat itse hänestä lämpöä. Olet Sari onnekas, sillä sinulle on hänet vielä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3 Sepä tässä on kun olen kokenut tämän aiemmin, kaksi ihanaa koiraa ennen Pimua. Tiedän, että suru ja kaipaus on olemassa vielä 10 vuoden kuluttuakin ja tiedän, että kipu eron hetkellä on suuri <3 Onneksi tiedän, että siitäkin voi selvitä. Olga sai elää pitkään kanssanne, kunnioitettava ikä hänellä <3

      Niinhän se on, että itku ei tule kaikilta. Ehkä luonto tietää miten kenenkin on surtava surunsa, ehkä toiset ovat oikeasti simpukoita.

      Etukäteen sureminen on turhaa, yritän välttää sitä, etten menetä hyviä ja kauniita hetkiä Pimun kanssa. Kokonaisuutena elämässä muutenkin voisi vähemmän murehtia asioita etukäteen <3

      Nyt on hyvä, tässä hetkessä. Olet oikeassa Leena, olen onnekas, Pimu on vielä täällä :)

      Poista