.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 29. marraskuuta 2013

5 voimarunoa pysähtymisestä





Tänään tuntuu oikealta julkaista voimarunoja pysähtymisestä, sillä olen todella pysähtyneenä itsekin. Aivotärähdyksestä toipuminen ei olekaan ohi päivässä vaan alan ymmärtää, että minun on annettava itselleni aikaa parantua. Kirjoitan makuuasennossa, sillä en jaksa kannatella raskasta päätäni pitkään. Kirjoittaessa on välillä pysähdyttävä ja suljettava silmät.

Tässä on tuttuuden tunne muutaman vuoden takaa, jolloin sairastin reilun viikon. Sama pysähtyminen. Hieman pelkoa ja samalla oman elämän katselua uudella tavalla. Pakkopysähtyminen. Luulin, että osaan jo pysähtyä vapaaehtoisesti, mutta en ollut pysähdyksissä niin syvällisesti kuin on tarpeen. Nyt alan ymmärtää ja nähdä selkeämmin asioita. Hiljalleen minussa syttyy pieni uusi liekki, joka tahtoo elää juuri nyt tätä minun elämääni ja tehdä kaikkia arkisia asioita - terveenä. Hyvä muistutus, niin tarpeellinen se on jälleen.

Poimin tähän aiemmin kirjoittamiani voimarunoja runosivulta. Laitoin hakusanaksi Pysähdyn ja sain nämä runot. Luin ne nyt uusin silmin. Sellaisia runot ovat, meille jokaiselle aina uudenlaisia ja erilaisia sopeutuen hetkeen jota elämme. Toivon, että löydät omat vastauksesi ja voimasi näistä itsellesi.



I

Missä on kultainen aurinkoni,
missä on hopeinen planeettani,
missä olen kotonani niin,
että tunnen olevani turvassa ja tasapainossa?
Minne minun on kuljettava,
että löydän todellisen rauhani?

Itseeni.

Minä olen minun aurinkoni, minun planeettani.
Maailmankaikkeuden keskipiste
voi olla minussa itsessäni,
kun pysähdyn ja olen ihan hiljaa tässä.



II

Näen vihreän kukan
syvällä vihreässä maassa
kuin metsässä, sammalikossa
piiloutuneena.

Tunnen että kukalla on minulle
kerrottavaa minusta itsestäni.
En tahdo kuunnella,
minulla ei ole aikaa.

Kuljen ohitseen pysähtymättä
niin monet kerrat.

Tänään olen päättänyt,
että pysähdyn ja kuuntelen.

Otan vastaan oman kasvuni;
kuuntelen mitä kukalla
on minulle kerrottavaa
ja toimin ohjeiden mukaan.

Vihreä kukka on minun sisimpäni
sitä minun on kuunneltava
muuten petän itseäni.



III

Linnun laulua kuulen jostain kaukaa
en ole kuullut sitä aikoihin
nyt pysähdyn ja kuuntelen
tunnistan tutun sävelen

- Ei, ei se olekaan lintu
se on minun oma lauluni
en vain ole kuullut sitä
huomannut sen kauneutta



IV

Keinuni keinuu
niin hiljaa lehdossa.
Olen matkalla nykyisyyteen;
en mene eteenpäin,
en mene taaksepäin.

Hitaasti, varmasti
lopulta pysähdyn keskelle.
Siinä minun on hyvä olla
- sydämeni rauhassa,
olen vain.



V

Pysähdyn.
Aamuni on hiljainen.
Teen matkan itseeni
ja tulen jatkamaan
taas vahvempana.







6 kommenttia:

  1. Sari, kaikki me kaipaamme pysähtymistä, mutta kun se vaan on niin vaikeaa, kun pää on täynnä ideoita, virtaa tulvii yli ja levoton tuhkimo ei saa unta...Minulla tuli suvella se yksi pakkapysähtyminen ja nyt tänään kävin vieläkin sen tiimoilta lääkärillä. Nyt kaiken pitäisi olla hyvin, kunnossa, mutta kaipaan myös sitä sisäistä pysähtymistä. Miksi niin pelkäämme seisakkeita? Miksi pitää nousta kaikkiin juniin, jotka lähtevät ja niihinkin, jotka eivät lähde? Miksi nykyihimnen ei osaa levätä ja ottaa rennosti?

    Kirjoita kirja, jonka nimi on Lepotauko ja kokoa sinne kaikki runosi ja mietteesi ja tee myös lista pysähtymisvinkeistä. Kirjan kansikuva on tässä postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin helposti alamme kahmia liikaa kaikkea elämäämme. Eikä sitä edes huomaa tekevänsä...

      Kiitos kirja - ajatuksesta, se on hyvän tuntuinen. Olenhan sitä kyllä jo useasti pyöritellyt mahdollisuutena - kenties vielä tottakin ♥

      Poista
    2. Tee se, kirja. Harvoin katuu, mitä on tullut tehtyä, enemmäkin mitä on jättänyt tekemättä. Ehkä tässä tiivistyy myös se yletön tarve ahmia lisää elämää. Sinänsä hyvä, mutta kun pitiäisi osata ottaa breikit.

      Poista
    3. Leena, taidan olla juuri sellainen ihminen, että en jätä tekemättä mitään mitä sydämessäni tahdon. Kyllä, minä tahdon tehdä kirjan. Pikkusiskoni viimeistelee omaa kirjaansa parhaillaan ja prosessi on aikamoinen...mihin sitä itsensä laittaakaan :) Mutta tahdon minä ja teen sen ♥

      Poista
  2. Se hetki kun aurinko valaisee ja kehosi haluaisi liikahtaa kauneuden sisään, se on se hetki kun täyttymys on niin suuri, että kyyneleet valuvat poskillesi ja ymmärrys hetkestä, kenties on alkava. Rakkautta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista, tämän voin kokea luonnossa, kaikki on yhtä ♥ kiitos ♥

      Poista