.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Voimapuutarhan huvituksia




Hauskimpia asioita puutarhassa ovat yksinkertaiset asiat. Tänään tuulisena, mutta aurinkoisena päivänä tuuli testaa kartiomaisia perennatukirakennelmiani. Uusimmat niistä tein eilen ukonhattujen tueksi. Jättitatar kasvatti viime kesänä valtavat varret ja käytin niitä. Varret ovat yllättävän vahvoja.



Kehittelen samoista varsista tukisysteemeitä pioneillekin. Kuvaan tuet kun saan valmiiksi. Pionit ovat kolme vuotta sitten istutettuja ja nyt niissä on ensimmäisen kerran nuput.



Nupuissa on muurahaisia, mutta luin hyllystäni löytyvästä Pionit kirjasta, että muurahaiset ovat pionille hyödyksi.



Olen nauttinut kävelystä paljain jaloin hiekkakäytävillä. Toisessa päässä puutarhaa hiekka on erityisen pehmeää, aivan kuin uimarannan hiekkaa. Välillä harjaan jalkapohjat puhtaiksi vanhalla harjalla. Paljain jaloin kävely on terveellistä ja minusta on ihanaa tuntea maa jalkojeni alla, sillä uskon äitimaan energisoivan minua. Saman tekevät tietenkin tuuli, aurinko ja kaikki kasvit ympärilläni.



En ota stressiä puutarhatöistä, teen niitä rauhassa kuin huomaamatta. Toisaalta minulla on taas tänään käytössäni ollut Flylady tyyliin ajastin! Laitoin sen puutarhahanskaan ja nipsulla kiinni vyötärölle. Eikö olekin aika hullua? Ajastin auttaa minua rytmittämään päivääni. Saan tehdyksi kaikki vähemmänkin mieluisat hommat kuten voikukkien repiminen. Muutenhan olisin koko päivän istumassa puutarhassa ihmetellen kukkia.



Olen haaveilija. Rakastan unelmoida. Ajastimen avulla minulla on sisävuoro paperitöiden sekä koneen ääressä ja ulkovuoro puutarhassa. Työlistasta näen mitä on tehtävänä. Näin saan enemmän tehdyksi ja puuhastelussa on hauskaa vaihtelua. Kaipaan vaihtelua, tylsistyn, jos teen samaa asiaa liian pitkään. Tämä sopii minulle eli olen rento, stressitön vai olenkohan? Ainakin minulla on hauskaa. Sehän on olennaista voimapuutarhassa huvitellessa.



Tein löydön ruohikossa repiessäni voikukkia ja koiranputkia. Löysin nämä kuvan  kasvit. Olen nähnyt näitä pihallamme aiemminkin ja nyt tarkistin vanhasta värikuvakasviosta mitä ne ovat. Kyseessä on lähes varmasti maariankämmekkä.

Aukeama on kirjasta Värikuvakasvio, Eino Kärki, wsoy


Hauskinta on, että näin juuri unen, jossa minulla oli pitkä suopelto. Siellä kasvoi luonnonkasveja, jotka halusin säilyttää. Tilasin unessa puhelimitse jopa lavallisen suomultaa. Tämä löytämäni kasvi ja löydön hetki muistuttavat minua unestani.


































Tein eilen lisää ikkunalaatikoita monivuotisista kasveista. Kunhan kasvit pääsevät vauhtiin niin teen kuvallisen jutun. Ainakin kesäpikkusydämet vaikuttavat oikein onnellisilta laatikossaan.

Aivan kaikki puutarhahuvitukset eivät nyt mahtuneet mukaan. Niistä sitten joku toinen kerta.

Kesäistä viikon alkua sinulle!






2 kommenttia:

  1. Oi, rakas, vanha kasvio, joka minullakin on!

    Meillä on satamiljoonaa lehtokotiloa, joten en relaa ennen kuin noudan ti ison annoksen Ferramolia. Ne syövät kaiken, kaiken. Kukkivan jouluruusunkin ihan maantasalle ja valkoisen särkyneen sydämen. Vahingossakaan eivät syö vuohenputkia tai voikukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kasvio on ihana kaikkine vanhoine merkintöineen ja sen avulla tunnistaa jo monta kasvia.

      Voi lehtokotilo! Uskallanko edes puhua siitä asiasta - täytyy koputtaa puuta - näin yhden kotiloa kantavan etanan, se oli musta ja mietin, että onkohan se nyt se...meillä on rastaita ja alan olla niistä kiitollinen vaikka syövätkin kirsikat ja muut marjat. Aamulehti kertoi, että rastas olisi noiden lehtokotiloiden ainut luontainen vihollinen. Kuulostaa ihan hirveältä, että syövät kaikki ihanuudet. Sarin puutarhat blogissa oli joku ruotsalainen kommentoinut miten lapiolla puolittaa kaikki lehtokotilot...toivon, että kaikkoavat sieltä paratiisistasi huitsin nevadaan mokomat ahmatit. Myrkyllä varmaan ongelma hoituu lopullisesti.

      Poista