Tien haarassa minä odotan
jotain uutta ja kaunista,
jotain puhtoisen kiiltävää.
Odotan jotain mitä ei koskaan ole tulossa,
jotain jolle ei ole osoitetta, ei päämäärää.
Riisun takkini, alan hermostua,
tunnen, että minut on petetty,
jätetty ja määrätty tänne odottajaksi.
Tien varressa on liikennemerkki,
olen kai jonkinlaisella pysäkillä
tai sitten tuo on minun stop-merkkini.
Sitten se iskee minun tajuntaani
STOP!
Tämä runo on kirjoitettu syksyllä 2010. Lisäsin sen tänään Runo sivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti