.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Luovuuden synnyttämistä tekemisen kautta

Tein puutarhassa kuvauskierroksen etsien kaikkea kaunista. Tuntuu, että pitkään jatkunut sade on vienyt paljon puutarhan kauneutta mennessään. Säästin osan kuvista tuleville päiville. Sillä tavalla voi paremmin keskittyä yksityiskohtiin. On hienoa tarkastella kasvia erilaisista kulmista. Samoin voi tehdä itselleen oman arjen asioiden kanssa. Helppoahan se ei ole - näkökulman vaihtaminen. Yritän itse opetella sitä ahkerasti kuten myös olemaan rennompi monien asioiden suhteen.


Tänään keskityin kehittelemään uusia voimakortteja. Samalla harjoittelin uutta luomisen tapaa. Yleensä järkeilen paljon ja suunnittelen paperille. Nyt päätin, että menen suoraan asiaan eli lähden tekemään niitä voimakorttejani. Annan tekemisen itsessään synnyttää ideoita siinä tapahtuman sivussa. Niinhän se parhaimmillaan sujuu silloin kun pääsee flown tilaan ja kaikki virtaa kuin itsestään. Mutta ei, minulla ei lähtenyt mikään virtaamaan, olin ihan lukossa. Mikään ei tuntunut hyvältä suunnalta. En liikahtanutkaan paikaltani, tuijotin eteeni ja ulos ikkunasta.

Ymmärsin vihdoin puolen tunnin tuijottelun ja huokailun jälkeen, että on parempi odottaa uutta hetkeä. Ulkona paistoi aurinko ja puutarhassa oli tekemistä. Keitin itselleni ensin kahvit ja ihan huomaamattani siinä kahvia juodessani juolahti mieleeni uusia ideoita siitä mitä voisin voimakorttien suhteen tehdä. Kirjoitin nopeasti muistiin mitä olin keksinyt.

Tiedänhän minä sen, että pakollinen pinnistäminen ei ole hyvästä luovuuden kanssa toimiessa. Juuri kun luovutin niin energia alkoikin virrata vapaana. Sen saat mistä luovut, on joku viisas joskus sanonut. Pitäisi vain luottaa ja olla valmiina, avoimena vastaanottamaan. Jättää pois turha yrittäminen ja murehtiminen.


Olin puutarhassa pari tuntia ja sitten palasin sisälle kirjoittamaan millaiset voimakortit syntyisivät seuraavaksi. Teen asiasta erillisen jutun myöhemmin. Kerron kuitenkin hieman. Kortit tulevat olemaan pikkukortteja, ne ovat värillisiä ja kuvissa voi olla sekä tekstillisiä että ilman tekstiä olevia. Kortteja keräillään sitä mukaa kun niitä ilmestyy ja vuoden aikana niitä tulee yksi viikkoa kohti eli 52 kpl. Korteissa on pyöristetyt kulmat ja niitä on tarkoitus käyttää omana voimakorttipakkana. Tässä ei ole ihan koko jutun juju vielä kerrottuna, sillä itsellänikin on muutama yksityiskohta avoimena. Lisäksi kortteihin liittyy oma voimakirja, jonka voi halutessaan hankkia erikseen. Voimakirja on tyhjä muistikirja. Voimakirjat ovat lähes samanlaisia kuin aiemmin valmistuneet Talvi 2012 voimakirjat. 

Minusta tuntuu, että näistä voimakorteista tulee hyvä lahjaidea. Erilainen ja hauska keräilyjuttu. Korttien nimi saattaa olla Runotalon Voimapuutarha 2013. Aiemmin ajattelin vuotta 2012, mutta sehän on kohta jo mennyttä. Meidänhän on tarkoitus elää tässä hetkessä.



Valitsen päivään sopivan runon runosivulta ja lisään sen alimmaiseksi. Tänään on ollut hyvä Runotalon päivä. Puutarhassa siirtyi moni kasvi uuteen parempaan paikkaan, aamulla lähtivät Voimakurssin toiset tehtäväkirjeet matkaan, pakkasin mustavalkoiset voimakortit asiakasta varten huomiseksi valmiiksi ja uudet voimakortit löysivät oman ideansa. Nyt teen vielä hetkisen voimakurssin tehtäviä, sillä tänään en ole vielä perehtynyt niihin.


Auringon säteissä on iloa
tuhansina pieninä hiukkasina
Avaan käteni vastaanottamaan
annan ilon imeytyä itseeni
Lopulta olen täynnä

Aion
hehkua hehkua
säteillä säteillä
auringon voimaa ympärilleni


4 kommenttia:

  1. Sinä säteilet, se näkyy ja se tuntuu lämpönä :-)
    Olen aina ihmetellyt tuota sanontaa "Sen saat mistä luovut", mutta se tulee vastaani niin monessa yhteydessä ja se toimii niin, ei sille voi mitään, vaikka ei oikeastaan haluaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna - Sinä säteilet :) Todellakin, eikö olekin ihan kumma juttu, tavallaan pitää pystyä päästämään irti ja sitten se tuleekin luo.

      Poista