.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Usko pieniin askeliin


Katselin tänään Runotalon purkukuvia. Ostin talon vuonna 2003 ja monta vuotta olin huolissani siitä miten talo saataisiin purettua. Se tuntui liian isolta asialta monella tavoin. Kun lähdin toteuttamaan asiaa pienin askelin niin talon purku alkoi toteutua. Se ei ollutkaan todellisuudessa niin mahdotonta kuin miltä oli aluksi vaikuttanut. Kuva on elokuulta 2009.

Minun olisi löydettävä uudelleen sama usko pieniin askeliin, että saisin Runotalon pystytetyksi.


Ruudun takaa katson maailmaani
Siinä on paljon keveyttä
mutta siinä on myös raskaita osasia

En tiedä mihin kaikki palaset sopivat

Yritän kuitenkin joka päivä
laittaa jotain paikalleen
ja saada tästä näkymästäni ehyen

Runotalon purkutarina löytyy Runotaloprojekti blogista.
Sinne on tarkoitus ilmestyä tarina talon pystytyksestä aikanaan
ja se toteutuu kunhan jaksan uskoa pieniin askeliin.


4 kommenttia:

  1. Eihän norsuakaan " syödä" yhtenä suupalana..
    Pienin askelin..:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo norsu-vertaus on tässä kohden oikein osuva. Kiitos - tämä oli piristävää :)

      Poista
  2. Olet ottanut jo monta askelta ja ehnyt töitä monta tuntia, kun olet järjestänyt osaset eri sivuille. Hieno juttu! Erityisesti ilahduin Runo-sivusta, siellä tulen vierailemaan usein. Minullakin runot virtasivat tuosta vaan monta vuotta, mutta nyt virta katkesi ja yritän avata patoa neuvomasi Cameronin kirjan avulla. Hieno kirja, se on jo avannut minua, vaikka suunta on toistaiseksi ollut kuvat, mutta runotkin tulevat vielä, niin uskon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin yksi tunti ei riitä kuin aloitukseen näissä hommissa. Uskon, että runot löytyvät nyt paremmin. Laitan taas uusia kunhan tulee inspiraatio siihen hommaan. En ole kirjoittanut minäkään runoja vähään aikaan. Viimeksi kirjoitin aina aamusivujen jälkeen yhden pienen pätkän. Yleensä ne tuntuivat kirjoitushetkellä ihan surkeilta, mutta myöhemmin aloin pitää niistä. Voisikohan olla sellaisia runokausia, jolloin niitä ryöpsähtää kerralla enemmän ja sitten on pidempi tauko. Minulla jäi Cameronin kirja kesken. Toivottavasti saan pian jatkettua sitä. Kyllä ne runot tulevat, odotus varmasti palkitaan.

      Poista