.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Voimakortti Annoin itkun tulla


Suljin kerran sydämeni
Kuljin tuntematta mitään

Suljin kaikki aistini
Ajattelin olevani turvassa



Annoin itkun tulla

Sydämeni pehmeni
Otin kädelleni
Silitin


Olimme yhtä

 Minä ja Sydämeni
Parhaat Ystävät


7 kommenttia:

  1. Herkkä, ihana kuva, kuten aina sinulle..
    Ja sanat siivittävät sieluani..♥

    VastaaPoista
  2. Itku on tärkeä vapautumisen keino.
    Kaunis runo, niin viisas myös.

    VastaaPoista
  3. Voi Sari joka kerta löydän täältä sanat jotka sopivat sydämelleni.Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Minusta ei ollut itkemään vuosikymmeniin, mutta sitten tapahtui jotain...

    Kaunista ja kuva sopii niin sanoihisi!

    Svärdilläkin olisi runo juuri tähän kuvaan...

    VastaaPoista
  5. Hanne, ihanaa, että sanat siivittävät sieluasi -hienosti sanottu.

    Uuna, niinhän se on - itku voi olla pelottavaa, mutta todellisuudessa se on hyvin vapauttavaa.

    Maria, vastaukset ovat sisällämme ja usein runo tai kuva voi auttaa löytämään ne vastaukset - ilahdun, kun löydät :)

    Leena, minä kirjoitan ja sitten saan itkun ulos, paras itkupuuni on iso vanha kuusi pihan perukoilla - se ymmärtää. Kuvan voit kuljettaa blogiisi, jos siltä tuntuu kuten tiedätkin...millainenhan runo se on...

    VastaaPoista
  6. Itku on parantavaa ja vapauttavaa. Surullista ja peloittavaakin on ollut hetki tai tila kun itku ei enää tule, ei yllä sydämestä silmiin saakka, ei millään. Silti sydän on ääriään myöten täynnä, sisin on niin rikki, ettei uskalla itkeä, pelkää rävähtävänsä ihan kappaleiksi. Kappaleiksi jota ei enää pysty kasaamaan. Onneksi olen oppinut kirjoittamaan ja minullakin on itkupuu samoin kuin sinulla. Tämä runo on niin kaunis ja koskettava. Pidän siitä paljon.

    VastaaPoista
  7. Valokki, kiitos viestistäsi. Niin se varmaan onkin, että pelottavinta on itkemätön itku, suru joka ei tule ulos ja kasvaa pahkuraksi ihmisen sisälle.

    Kirjoittaminen on helpottavaa minustakin, kaikilla se ei varmaan onnistu. Jokaisella on varmaan omat keinonsa löydettävissä. Itkupuu on hyvä tai vaikkapa itkulemmikki tai voisi se olla kivikin. Tuli mieleeni rukousnauhat, sellainen itkunauhakin voisi olla.

    Runoni hiotuvat koko ajan. Tämä on nyt kiteytynyt niin että siinä on sanoma siten, että jää tilaa enemmän ympärille. Pidän itsekin tästä paljon. Mukavaa, että sinäkin pidät siitä, ole hyvä. Valoisia päiviä luoksesi :)

    VastaaPoista