keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sateenraikas tunnelmakierros


Tänään sateiden välissä
 suuntaamme puutarhan eteläiseen osaan,
terassin amppelin takaa näkyy jo vanha harmaa aitta,
josta on tulossa hyvää vauhtia puutarhavaja



Terassin kulmalla on iso ruukullinen kehäkukkia



Sade tekee kukinnoista raskaita ja erilaisia



Mukavaa, että kukkia on tulossa lisää,
nämä eivät säikähdä heti pakkastakaan



Sataa ja aurinko paistaa,
tämä aaprotti on vanha yrtti



Täällä talon eteläpäässä on valtavasti saniaisia,
ne lisääntyvät vuosi vuodelta



En ole sittenkään aivan yksin täällä



Otetaanpa kuvia, kun kerran saavuit paikalle




Tule vain lähemmäksi



Näitä ystäväisiä on aina yhtä hauska tavata



Iisopin sininen kukka on houkuttava minustakin



Tätä yrttiä en heti tunnista,
olen hukannut nimiä muististani
- en oikeastaan haluaisi pitää mitään
kovin pitkään muistissani nykyään



Maruna kurkistaa kiven takaa
- olikohan ohotan - vai hiekkamaruna



Tässä voi hetkeksi uppoutua utuiseen hopeaan



Olen aina pitänyt
erityisesti hopealehtisistä kasveista



Tämä on arvoitus,
siemenestä keväällä kylvämäni
 yksivuotinen kukka,
joka ei ole vielä ehtinyt kukkia



Oikeastaan olin jo kieltänyt itseltäni näiden kuvaamisen



mutta en voi vastustaa juuri tätä liilan sävyä



Sammaleisia kiviä on helppo rakastaa



Vanha pyöreä maalisuti majailee täällä
eli viettää mukavia eläkepäiviään



Luultavasti tämä on mäkimeirami eli oregano
- muistaakseni...



Rohtovirmajuuren kukinta on ohi,
jäljellä on kaunis harso



Palsami jatkaa uskollisesti leviämistään kaikkialle
ja kun se kerran täällä on
niin onhan senkin joskus päästävä kuviin


Sateen raikastamaa ilmaa hengitettyäni
olen taas kuin uusi ihminen,
toivon että kuvat välittivät
saman tunnelman
myös sinun luoksesi



Sadehetkien välissä oli tänään pieni hetki, jolloin aurinkokin tuli näkyviin. Sadepisarat tekevät kuvien tunnelmaan oman lisänsä.

Puutarhani eteläinen alue on uusin alue puutarhassani. Siellä on muutamia yrttejä, mutta yhä enemmän sinne siirtyy nyt myös kukkia. Saniaisten joukkoon on leviämässä lemmikkejä, jotka sopivat sinne hyvin. Unelmoin metsäpuutarhasta. Olisipa hienoa, jos laittaisin joukkoon tulppaaneja - narsisseja ja krookuksia on jo ennestään. Taidan laittaa edes vähän.


tiistai 30. elokuuta 2011

Elää ihanan elämän


Pieni perhonen
 lähti matkaan innolla,
se ei pelännyt maailmaa,
ei rosoisia kiviä,
se tahtoi vain lentää,
elää ihanan perhosen elämän


sunnuntai 28. elokuuta 2011

Läsnäolon niittyseikkailu


Aurinko lämmittää,
heinäsirkat sirittävät,
tuoksuu syyskesälle




Niityn laidassa tervehtivät
 persoonalliset hapsutukat




Nauravaiset pikkuhapsuttimet




Pienet kullankeltaiset heteet
auringon lämmössä





Kameran linssin kautta
 löytyy uutta ulottuvuutta




Seitit tulevat näkyviksi
valon osuessa niihin




Hahtuvat kimaltelevat




Kauempana niityllä
on myrskyn kaatama mänty




Valon heijastuessa
käpy alkaa hohtaa




Kukintojen toistuvat muodot
rauhoittavat




Maisema on utuisen vihreä




Pehmeys vie mukanaan
jonnekin kaukaisuuteen
- olen hiljaa




Erilaisia hahtuvaisia




Voin tuntea keveyden
- olen kevyt




Matkalla takaisin tartun seittiin,
sen vahvuus hämmästyttää
- ihan kuin joku kuiskaisi
viivy vielä...

Eilen oli juuri sellainen loppukesän lämmin päivä, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Lapsena jokainen kesäpäivä oli ihana, lämmin ja kesti pitkään. Kun kuljen ulkona paljain jaloin pääsen lapsuuden kesätunnelmiin. Olo on huoleton ja kevyt.

Takapihalla sijaitsee kaksi vanhaa peltoa, jotka ovat alkaneet itsekseen muotoutua niityiksi. On mukava kiertää katsomassa miten luonto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa. Muutamassa viikossa kaikki on taas hieman erilaista.

Olen huomannut, että kameran kanssa kulkiessani löydän paljon enemmän. Aloittaessani kuvaamisen en löydä heti mitään kiinnostavaa, mutta kun katselen maailmaa rajatun linssinäkymän läpi alan nähdä toisin. Löydän yksityískohtia, valon heijastuksia ja uusia ulottuvuuksia.


perjantai 26. elokuuta 2011

Voimauttava puutarhakierros - ota kädestäni, mennään...


Ystäväiseni, ota kädestäni,
astele kanssani puutarhaani


Ovella lähtiessämme vilkuttavat
suloiset orvokit vallattomina
sinkkiämpärin reunojen yli ryöpyten



Ikkunan alla loistaa
puhtaanvalkoinen kukkameri,
reunaltaan maahumala valuu maahan saakka


Saavumme ääneti,
polvistumme katsoaksemme tarkemmin
liljojen maahan varisseita terälehtiä


Sitten huomaamme kaaret



Lähes spiraalit



Ihmeellisen valon leikin
- valo on tänään ihmeellinen


Heteiden vaellus, niiden kaaret


Rusokuusaman roosat kukinnot
 ovat vaihtuneet marjoiksi



Marjoja on valtavasti,
ne näyttävät iloisilta


Sammaleisella kivellä
 vaeltaa maahumala


Iiriksen varsista sidottu kranssi
luo omaa taideteostaan,
mukaan on liittynyt juurakoita



Vanha sammaloitunut voimasiili
tervehtii taianomaisella,
ystävällisellä katseellaan
puutarhapenkin päästä


Maksaruohot peittyvät ruohoihin



Polun mutkassa
on majesteettinen sormustinkukka


Pieniä siemeniä valmistuu sadoittain


Siemenet kylväytyvät hiekalle


Synnyttäen ensikesäksi


Tuohituomen runko
hohtaa valossa kauniisti



On onni omistaa
 kaksi runkoa samassa puussa


Kuukausimansikka...saat puolet


Jostain kuuluu ropinaa,
sataa vähäsen,
olemme suojassa
tuohituomen kaartuvien oksien alla


Illakon kukkanen tervehtii
ilkikurisesti hymyten,
on hiipinyt puutarhaan
kuin varkain jostain


Syysleimussa on vain yksi kukkiva varsi,
mutta sen tuoksu saa meidät sulkemaan silmät
ja viipymään hieman pidempään

Puutarha luovuttaa
voimansa ja energiansa
- on hyvä olla


Tänään oli hyvä kuvausflow. Paras syntyy pakottamatta. Kun otin kameran kaulaani roikkumaan minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Istuin portaille ja tapasin orvokin, sitten jatkoin matkaani. Valo on aina ihmeellinen juuri ennen sateen saapumista, samoin hiljaisuus. Tämä puutarhakierros oli puutarhani hiekkakäytävä osiossa, jota haluaisin kutsua terapiapuutarhaksi. Hiekkakäytävät ja sammaleiset kivet tekevät puutarhasta hieman japanilaisen zen-puutarhan oloisen.

Olen nyt lomaillut kolme viikkoa. Huomaan olevani enemmän läsnä puutarhassani kuin normaalisti työpäivien jälkeen tai niiden välissä. Olen tyhjentänyt mieleni ja luovuus on alkanut vallata tilaa sydämessäni. Vielä viikko lomaa jäljellä. Ehkä keksin keinon miten tämän kaiken voisi säilyttää normaalien arkirutiinien keskellä. Se olisi aivan valtaisa voimavara.