.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tehdään niitä oikeita asioita!


Ristikon takaa voi nähdä
auringon nousevan ja laskevan.
Vuoren rinteiltä voi nähdä
lumen ja sateen saapuvan.
Auringosta voi nähdä pilkut,
tuntea lämmön niin keltaisen.
Mitä sinä sinusta voit nähdä?
- Katsoisitko.
Runotalo




Aurinkoinen, loistavainen
pienen mäen nyppylän takaa
se minulle niin loistaa.

Aurinkoinen, loistavainen
mitä tahdot minulle kertoa
tänään elämästä?

Aurinkoinen, loistavainen
tässä minä olen,
loista minuun, lämmitä minua
- olen sinun ikiomasi.
Runotalo

 

Meren aaltojen kohinassa, sitä kuunnellen
löydän itselleni uuden musiikin, erilaisen sävelen.
Pidän sen itselläni ja soitan sitä usein
- sydämessäni.
Runotalo




Kiitos Ystäväni,
minun oma sielunystäväni,
minun kaunein sisimpäni.

Anna minun
antaa sinun
loistaa tänään
elämäni pääosassa.
- Annan.
Runotalo


 
Posted by Picasa


Olin koko viikonlopun töissä. Varsinkin tänään harmitti jättää auringon loisteessa hohtava puutarhani aamulla odottamaan iltaa, jolloin minulla olisi aikaa katsella mitä kaikkea puutarhaani on ilmestynyt. Ilokseni aurinko paistoi vielä saapuessani kotiin. Pian olinkin jo polvillani nuppunsa avanneiden sahramien äärellä. Ilta-aurinko loisti tehden terälehdet läpikuultaviksi ja juuri siitä minä pidän eniten.

Täytyy tunnustaa, että olen viime aikoina ollut kuin hukassa itseltäni. Olen joutunut silmikkäin oman tarkoitukseni kanssa. Sitä on vaarallista pysähtyä miettimään, sillä voi huomata ettei tiedä laisinkaan mitä varten täällä on. Oikeastaan se on aika huvittavaa ja tavallaan helpottavaa. Tarvitsenko tavoitetta, päämäärää tai mitään erityistä syytä olemiseeni?

Keväinen kirkas valo läpivalaisee sieluni kuin likaisen ikkunaruudun. Olen tukkoinen ja tunkkainen. Kaipaan kunnon puhdistusta. Luulin olevani puhtoinen ja kirkas, mutta olen erehtynyt. Aloitin jo puhdistamisen uloimmista kerroksistani, mutta se tekee himputin kipeää. Joudun katselemaan itseäni rehellisesti ja se ei todellakaan ole hauskaa. Teen sen kuitenkin ja aion edetä myös sisempiin kerroksiini ja kaikkein pinttyneimpiin osiin, vaikka tiedän etten tule pitämään kaikesta mitä löydän.

Tiedän, että voin löytää itselleni paljon iloa ja naurua, kun vain olen valmis katsomaan maailmaani uusin silmin. Hetkittäin olen löytänyt sisäisen hymyni, joka saa kaiken tuntumaan kevyeltä ja tarkoitukselliselta. Tahtoisin löytää tuon hymyn joka hetki. 

Aion tehdä yhä enemmän asioita, joita rakastan. Ensin minun on vain selvitettävä mitä ne asiat oikeasti ovat. Vasta sitten voin täyttää elämäni juuri noilla asioilla.

Lupaan, että tulevalla viikolla minulla on enemmän aikaa asioille, joista oikeasti nautin. Teen niille suunnitelman aikatauluuni ja pidän siitä kiinni.

Nautittavaa tulevaa viikkoa kaikille. Tehdään niitä oikeita asioita!



sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ei kannata surra turhia

 

Ihmeellinen matka
kohti sieluni kotia
on alkanut.
Runotalo



Sydämeni on kevyt,
se ei pyydä mitään itselleen.
Se vain pyytää
saada olla lähelläsi.
Se kuiskaa: Tervetuloa!
Runotalo



Kukka katseli veden pintaa
hämmentyneenä.
Se ei tiennytkään miltä näytti.
Kauan oli kulunut siitä,
kun se oli katsonut itseään oikeasti.
Eikä se tullut surulliseksi
vaan se tuli oikein iloiseksi.
Runotalo



Kiirehdi hitaasti vaeltaen
kohti päämäärääsi.
Yllättäen huomaat jo
olevasi portilla,
sitten polulla
ja pian jo koputat ovelle,
joka avautuu helposti.
Runotalo


Posted by Picasa

Pohjoinen tuuli puhaltaa vimmatusti ja lumihiutaleita leijailee etsiessäni sopivaa kuvattavaa pihapiiristä. Oikeastaan on mahtavaa olla tuulen kanssa sen kulkiessa voimallaan läpi kaiken. Harmittelen auringon puuttumista, mutta hyväksyn tilanteen. Ei kannata surkutella huonoa säätä vaan nauttia tästä kokemuksesta tuulen ja hiutaleiden kanssa. Sitten huomaan leslenlehtien ilmestyneen talon päädyssä olevan ojan varteen.
 - Ovatpas hauskoja, vaikka eivät ole vielä avautuneet.

Kuluneen viikon aikana olen tehnyt ahkerasti matkaa itseeni. Mitä paremmin opin tuntemaan itseäni, sitä rauhallisempi ja tasapainoisempi on mieleni ja myös elämän kulkuni. Tuntuu kuin olisi helpompi hengittää ja monet asiat soljuvat ihan itsestään eteenpäin; minun ei tarvitse ponnistella arkisten asioiden kanssa vaan voin joka hetki nauttia niistä. Huomaan hymyileväni yhä useammin itsekseni.

Ihmisen paras ystävä on hän itse. Kun toivottaa itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan hyväntahtoisesti niin on helpompi hyväksyä myös muut ihmiset erilaisine piirteineen. Yhä enemmän alkaa huomata näkevänsä kaikkialla ihmeellisen elämän kauneuden. 

- Oppia rakastamaan itseään ihan oikeasti. Tarkoitan tervettä oman itsensä hyväksymistä ja arvostamista sekä sitä, että osaa pitää puoliaan maailmaa vastaan. Ihan kaikkeen ei tarvitse suostua vain muiden mieliksi, sillä katkera ihminen ei ole onnellinen eikä siten voi luoda ympärilleen harmoniaa ja rakkauden ilmapiiriä. Omalle peilikuvalleen on vaikea sanoa rehellisesti, että rakastan sinua. Miten tärkeää kuitenkin olisi rakastaa sitä ihmistä, jonka kanssa viettää elämänsä jokaisen hetken. Miten tärkeää olisi kuunnella itseään aidosti, rehellisesti ja rakastaen.

Olen miettinyt kaiken tarkoitusta. Välillä olen epätoivoinen, toisinaan hymy nousee kasvoilleni sydämeni täyttyessä ilosta. Olisiko tarkoitus siinä, että eläisi täydesti? Tapasin kuluneella viikolla 82-vuotiaan naisen, jonka silmistä loisti ilo ja hänen sanoissaan oli viisautta, joka sai minut liikuttumaan. Monet sairaudet kohdattuaan hän jaksoi hymyillä ja kertoi, miten elämässä ei kannata surra turhia, sillä sehän ei kuitenkaan muuta asioita. On hyväksyttävä ne asiat, joita ei voi muuttaa niinkuin ne ovat. Nyökkäsin kuunnellessani häntä. Olin samaa mieltä. Mutta nähdessäni hänen kätensä, joilla hän juuri vielä pystyi itse kirjoittamaan allekirjoituksensa, tunsin yhä syvempää kunnioitusta ja liikutusta. Olen kiitollinen, että sain kohdat hänet.

Hengitän hitaasti oikein syvään ja aloitan uuden viikon. Se on jälleen täynnä mahdollisuuksia elää täydesti joka hetki. Hyväksyn oman itseni, hyväksyn muut, otan vastaan tapahtumat ja hetket, jotka kohdalleni tulevat ja yritän oppia näkemään niissä kaikissa elämän kauneuden.

Kauniita elämän hetkiä elämäsi tulevalle viikolle!




sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Syvällisiä ajatuksia puutarhapenkillä





Maailmassa asuu miljoonittain ihmisiä
ja jokainen heistä on erilainen.

Juhli omaa ainutlaatuisuuttasi,
nosta malja joka päivä
sille että olet niin omanlaisesi, ainutkertainen.
Etsi tuota ainutlaatuisuutta sisimmästäsi,
tee siitä näkyvää ja kaunista,
anna sen loistaa ja johdattaa kulkuasi.
Silloin et voi kulkea väärille poluille
ja pääset varmasti nopeasti perille.
Runotalo





Kuumuus hohtaa kasvoilleni,
olen kuin kevyttä ilmaa
liitäessäni kohti aurinkoa.
Keltainen kuuma aurinko,
sinä odotat minua tänään.
Olen sinun omasi,
sillä en tahdo muuta.
Runotalo




Kadotettu aarre odottaa sisimmässämme,
se pyytää tulla huomatuksi ja löydetyksi.
Emme avaa kantta, emme kurkota ja katso
mitä sieltä oikeasti löytyy, tässä todellisuudessa.
Katsoessani eteenpäin rohkeammin
voin löytää aarteeni.
Eiliseen tukeutumalla se ei tule esiin
vaan häipyy pois kuin uni,
jota ei enää löydä.
Katso siis rohkeasti sinne minne
et ole aiemmin rohkaistunut katsomaan
- mitä siellä näet sellaista joka on sinun?
Ota se ja käytä sitä,
se on sinun oikeutesi, sinun lahjasi.
Runotalo






Yllättävän nopeasti on lumi kadonnut puutarhastani. Hopeahärkki on jo hyvässä kasvuvauhdissa vaeltaen mattomaisena kohti tien reunaa. Lumikellot pilkistävät jo useammalla suunnalla, osa lumen keskeltä. Istahtaessani penkille huomaan jouluruusun keskellä olevat kukkanuput. Toivottavasti herkät nuput selviävät hyvin ja saan pian nähdä kauniit valkeat kukat. Tämä on jouluruusuni ensimmäinen kevät ulkona puutarhassa. Sain sen lahjaksi toissa jouluna ja se on istutettu ulos vasta syksyllä. Penkillä istuessa lintujen laulaessa ja kyyhkysten äänten kuuluessa hieman kauempaa metsästä voin miettiä rauhassa runojen syvällisiä ajatuksia.

Olen viime aikoina tuntenut erityistä iloa omasta ainutlaatuisuudestani ihmisenä. Olen myös nauttinut muiden ihmisten ainutlaatuisuudesta. Tunnen, että mitä enemmän löydän omia erikoispiirteitäni ja mitä paremmin opin hyväksymään ne, jopa rakastamaan niitä, niin sitä enemmän alan saada noista piirteistäni irti. Alan löytää oman voimani, joka ei olekaan kovin vähäinen. On hyvä tunne seisoa omilla jaloillaan tässä maailmassa tuntien, että tähän minä kuulun ja tässä minulla on täysi oikeus olla juuri tällaisena. Tiedän, että kaikilla puutarhani kasveilla on tuo taito hallussaan - kyky rakastaa itseään sellaisena kuin on ja olla läsnä joka hetki olemassa olosta nauttien.

Kevät ja auringonpaiste antavat minulle aina saman energisen elämänvoiman tunteen. Keväinen tuuli tuntuu hyvältä eikä ollenkaan aiheuta vilunväreitä. Ilma on puhtaan raikas ja multa tuoksuu hyvälle. Olen kiitollinen, että saan olla kokemassa kaiken tämän terveenä ja elinvoimaisena. En aio pitää itsestäänselvyytenä sitä, että voin tehdä puutarhatöitä, nähdä kaiken kauniin ja kuulla lintujen laulun. Ajatella, miten paljon elämässä voi olla hienoja ja oikeastaan todella ihmeellisiä asioita.

Aarre on sisimmässämme meillä jokaisella. Kyky ja tahto elää elämää joka päivä, joka hetki saaden siitä itselleen parhaan mahdollisen. Tarkkailemalla ympäristöään voi löytää monia asioita joista voi olla kiitollinen ja onnellinen. Kiitollisuus sydämessä on hyvä tunne ja se tekee olosta kevyen. Uusi mahtava vielä kirjoittamaton, elämätön, kokematon viikko on edessämme. Aion elää taas hieman täydemmin kuin viime viikolla. Aion kasvaa ja kehittyä ihmisenä, nähdä mitä minulla on annettavana maailmalle ja mitä kaikkea voin siitä myös itselleni saada: elämän kokemusta, muistoja, tunteiden vuoristorataa ja mitä kaikkea vielä ?

Mukavaa ja elämyksellistä viikkoa teille rakkaat lukijat.


sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Pienen männyn viisautta usvassa


Kaarevalla sillalla asustaa hiljaisuus,
sen avaimet ovat tänne kätketyt.

Ikuisesti pysähtää tähän maisemaan kulkija uus,
laittaa avaimen paikoilleen, ottaa lukon mukaansa,
palaa yhä uudelleen avaten lukon, oven hiljaisuuden.
Runotalo



Katolla on hiljaista,
sade on tauonnut.
Tauon välissä on vielä toinen hetki,
hetki joka odottaa tulla
kuulluksi ja nähdyksi
- totuuden hetki.
Runotalo


Posted by Picasa
Kuljen usvassa. Tunnen miten tutulle ja hyvälle kevät tuoksuu. Saavun pienen männyn luo, joka on taipunut katolta pudonneen lumitaakan alla. Toivon, että se selviää ja nostaa latvuksensa takaisin ylös lumien sulaessa pois. Huomaan männyn neulasissa sadoittain kimaltavia vesipisaroita ja tunnen miten olen turvallisesti keskellä pehmeää usvaista maisemaa.
Uppoudun syvälle vesipisaroiden ja usvan maailmaan. Tässä maailmassa asuu rauha , hiljaisuus ja läsnäolo. Tässä maailmassa aika pysähtyy ja tuntuu kuin merkityksellisintä elämässä olisi juuri tämä pieni hetki, hetki jolloin pieni mänty puhuu minulle kauniimmin kuin kukaan, hetki jolloin ymmärrän mitä on olla osana luontoa, osana tätä kaunista maisemaa. Viivähdän hetkessä ja kokoan voimaa, energiaa sekä viisautta pieneltä taipuisalta männyltä.
Pienen männyn ja vesipisaroiden kera alkaa uusi huhtikuun viikko. Se miten merkityksellinen ja täydesti eletty siitä tulee, on kiinni vain minusta itsestäni. Kaikki on mahdollista. Aion olla hereillä ja avoimin mielin. Mukavaa tulevaa viikkoa. Hymyillään...