.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kietoudun hellästi oman ääneni kutsuun


Herkin sävelin 
kietoo kukka niityllä
sormensa vyötäisilleen.


Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.


Taittaa lehtensä
kauniisti viistosti noin,
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.


Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.


Siinä hän on
niityn kukkanen,
siinä hän on.
Runotalo

 


Tahdon olla hiljaa,
kuulla oman ääneni.
Tahdon olla tässä,
tahdon tuntea itseni.


Olen odottanut
tätä tapaamista
jo vuosia,
vihdoin tapaamme.
Runotalo

 


Kietoudun hellästi
oman ääneni kutsuun,
kuuntelen sitä.


Tänään ensi kerran
tunnen sen näin vahvasti,
ensi kerran luotan sokeasti.


Tiedän,
että tieni on oikea
menin minne tahansa
tein mitä tahansa.


Kuljen oikeaan suuntaan,
oikeaan pisteeseen,
pääsen sinne montaa reittiä.


Minulla on vapaus valita,
olen vapaa tahtomaan oman tahtoni.
Runotalo

 

 
Huomaan olevani hajamielinen, sillä en muista puutarhassani olevien kasvien nimiä. Puutarhakirja virkistää muistiani: kuvassa esiintyy tänään pikkuinen töyhtöangervo. Sen syksyisten lehtien ruskea sävy on kaunis. Antaudun hetkelle ja konttaan ympäri katsellen angervoa eri suunnista. On mukavaa olla lopulta pitkällään maassa syksyn lehtien seassa. Uppoudun angervon lehtien ruskeaan sävyyn vajoten yhä syvemmälle mieleni rauhaan.

Itseni etsintä on jatkunut yhä edelleen. Koen, että olen ottanut uusia askeleita tällä matkallani. Mitä enemmän hyväksyn itseni kokonaisuutena sitä paremmin hyväksyn muut ihmiset ja kaikki tapahtumat arjessani. On hyvä ja vahva tunne olla itsensä kanssa tasapainossa. Vaikka välillä horjahdan pois tasapainon olotilastani, niin en huolestu vaan muistan, että pääsen pian palaamaan sinne takaisin.

Elämässäni on koko ajan enemmän pieniä asioita joista pidän. Olen täyttämässä minuutti minuutilta omaa elämääni eniten tahtomillani asioilla. Yhä suurempi osa päivästäni on nautittavaa aikaa. Huomaan, että voin löytää asioille uusia merkityksiä ja sitä kautta muuttaa niihin liittyvää tunnetilaa.
Luottamuksen ja vapauden keveitä hetkiä tulevaan viikkoon.


3 kommenttia:

  1. Olen lukenut viime aikoina pienistä hetkistä ja niihin tarttumisesta ja keskittymisestä. Läsnäolemisesta. Sekin on pysäyttävää, kun makaa maassa rähmällään kuvaamassa ja housun polvet ovat märät, mutta naurattaa ja koiruus ihmettelee, mitä se 'mami' taas tuolal konttaa.

    Hienosti sanottu: "Olen vapaa tahtomaan oman tahtoni."

    (Mulla on arvonta, mene sinne hakemaan elämän kepeyttä - tai vaikka kirjoja. Valitse Kaunein Kansi.)

    VastaaPoista
  2. Minulla kans tuo koiruus on aina mukana ihmettelemässä tai sitten se katoaa kesken kaiken salaperäisesti ja joudun huhuilemaan, jolloin se istuu todella ihmettelevän näköisenä selkäni takana...

    Lähdenpä katsomaan arvontaa.

    VastaaPoista
  3. Tasapainon ja seesteisen olotilan löytyminen on niin vapauttavaa. On hienoa jos voi saavuttaa se aina uudelleen vaikka välillä "putoaa kartalta". Olen ollut nyt uupunut, mutta silti päivissäni on ilon ja onnellisuuden hetkiä. Niitä toivon sinulle myöskin oikein paljon.

    VastaaPoista