.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Huomaamattani olen liittynyt mukaan tanssiin

Aurinko tanssii kanssani tänään piiritanssia,
kuu oli yöllä kanssani tangon taivutuksissa.
Maa on polkannut kanssani yötä päivää viime aikoina,
vesi on keinuttanut minua valssin tahtiin.


Olen yhtä maan ja luonnon kanssa;
taivaiden linnut kiitävät ohitseni vauhdilla.
Runotalo


 

Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.


Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin.
Huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.
Runotalo
 



Tuulinen pyörre kulkee lävitseni;
en ole siinä itse mukana
vaan minun oma tuulinen olemukseni
lähtee tanssiin maan tuulen kanssa.

Taivaan tuuli saapuu paikalle
ja vesien tuuli on pyörteinä
aaltojen harjalla kiitäen.

Olen tuulien tanssissa,
leikissä niin syvällä
niin keskellä kaikkea,
että olen mennä riemusta ja voimasta,
tahdon tunteesta sekaisin.

Voimallinen on tuulen hyväily,
sen kosketus katseessa, mielessä;
tuuli avaa uusia näkymiä,
joita katselen
henkeä tänään pidättäen, ihaillen.
Runotalo



Olen viettänyt kaksi päivää Äitimaa messuilla. Olen kiitollinen kaikista tapaamistani ihanista, persoonallisista ja erityisen ystävällisistä ihmisistä. Tuntuu, että sain niin paljon, että minun on hetki sulateltava kaikkea. Runotalo on varmasti ottanut askeleita eteenpäin näiden kahden päivän aikana ja minä kuljen vahvasti mukana noissa askeleissa. Olen iloinen, että mukanani messuilla olivat avopuolisoni Juha ja nuorin siskoni Heidi. Suuri kiitos kuuluu heille heidän antamastaan tuesta ja avusta messujen aikana.

Aina ei voi aavistaakaan mitkä asiat elämässä ovat lopulta ne kaikkein tärkeimmät. Aina ei voi tietää mikä askel johdattaa lopulta oikealle polulle. Saattaa olla, että huomaat kauempana jotain kiintoisaa ja lähdet suunnistamaan sitä kohti. Ajattelit vain poiketa katsomassa, mutta yllättäen voit huomata löytäneesi elämääsi jotain uutta ja pysyvää, jotain millä on suurempi merkitys.

Kaikki kolme runoa kirjoitin kuluneella viikolla eräänä aamuna. Jostain luokseni virtasivat tuulen ja luonnon tunnelmat hyvin kevyesti ja kuitenkin todella vahvoina. Vahvasti tunnen, että minua kuljettaa voima, jonka armoille tahdon heittäytyä. Sen täytyy olla minun oma elämänvoimani. Se voima mikä minussa on ollut aikojen alusta, sellainen iätön ja ikuinen. Annan sen viedä minua, luotan siihen, elämäni kulkuun.

Luottamuksen viikkoa kaikille, antaa tuulien puhaltaa, kuljettaa.


4 kommenttia:

  1. Tavallista vauhdikkaampaa Saria! Pidän tuosta alemmasta kuvasta. Kunpa kärhöni olisivat jo mahtavampia ja roikkuisivat kuin liiaanit vanhoista hedelmäpuista...

    VastaaPoista
  2. Leena, olin vauhdissa ja sitten lento loppui lyhyeen kuin kanalla, sillä energia kävi vähiin. Nyt taas vähän energisempi olo pikku hiljaa. Minä olisin tyytyväinen kun saisin kärhöt edes menestymään joten kuten, kun minulle ei ole ensimmäinenkään koskaan selvinnyt talven yli...hyvä kun edes istutuksesta selviävät ilman lakastumistautia :)

    VastaaPoista
  3. Ihana runo ja kauniit kuvat sille vielä lisävoimaa antamassa - tuollaseen tanssiin liityn minäkin mielelläni :)

    VastaaPoista
  4. Hanna, lähde vain mukaan, sillä tämä kaikki on aivan mahtavan ihmeellistä...

    VastaaPoista