Sydämen rohkeus

Suljin kerran sydämeni syksyltä, keväältä; kaikelta.
Sitten kuljin pitkän matkan tuntematta mitään.
Pidin kiinni silmäni, korvani; suljin kaikki aistini,
sillä ajattelin siten olevani turvassa.

Sitten huomasin, etten elänyt elämääni; en tuntenut aidosti.
Annoin itkun tulla ja sydämeni pehmeni.
Se alkoi elää, se alkoi tuntea; otin sen kädelleni ja silitin.
Tunsin, että me olimme yhtä, minä ja sydämeni;
meistä oli tullut parhaat ystävät.
Runotalo


Tämän päivän runo on ollut pitkään odottamassa, sillä minulla ei ole ollut tarpeeksi rohkeutta julkistaa sitä. Kun löysin kuvassa olevan sydämen muotoisen aukon lumessa, tunsin että oli tullut aika olla rohkea. Sydämen rohkeus voi antaa uusia ihmeellisen kauniita näkymiä.