.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

lauantai 12. joulukuuta 2009

Miten vähän me näemmekään itseämme

Kaikki tähdet ovat taivaalla
aivan yhtä kauniita.
Kuitenkin on huomattava,
että jokainen niistäkin on erilainen,
ei ole kahta samanlaista.
Runotalo



Niin paljon kauneutta on kätkettynä maailmaan meidän silmiemme ulottumattomiin. Mittaamaton määrä pieniä, ilahduttavia asioita kulkee ohitsemme päivittäin, ilman että huomaamme niitä laisinkaan. Suurin ja kaunein ainutlaatuinen ihmeellisyys olemme me itse, mutta miten vähän me näemmekään itseämme.


2 kommenttia:

  1. Löydä itsesi...

    Ihana runo, kuva ja kirjoitus!

    Katsoin Brigitte B.n ohjelmaa äsken...
    tulin niin surulliseksi eläinten puolesta..
    ihminen on hyvin julma, ahne, mikään ei riitä...hän ei näe kauneutta pienessä, ei itsessään, siksi hän tuhoaa..

    VastaaPoista
  2. Hanne: en ole katsonut ohjelmaa, joten en tarkkaan tiedä mistä kysymys, mutta eläinten puolesta tulen minäkin surulliseksi. Toivon, että maailmassa löytyisi viisautta ja rakkautta niin paljon, että kaikki voisivat elää hyvää elämää- niin eläimet kuin ihmiset. Haluan uskoa, että se olisi mahdollista.

    VastaaPoista