.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 18. joulukuuta 2009

Haluan kokea ja tuntea jokaisen askeleen

Kiharaisen tien päässä odotan.
Jokaisessa mutkassa kallistan.
En tiedä miksi matkaa teen,
mutta haluan silti kokea, tuntea
jokaisen askeleen.
Syvästi.
Runotalo



Mänty on aika harvinainen pihapiirissäni ja siksi ne muutamat pienet taimet, jotka ovat tänne eksyneet saavat kasvaa rauhassa. Ihan helppoa ei ole pienellä taimella, kun lumi painaa hentoa vartta. Tämä pieni männyn taimi nauttii auringon paisteesta varmasti enemmän ja syvällisemmin kuin minä. Valossa kauniisti hapsottavat neulaset tekevät männystä lähes inhimillisen.

4 kommenttia:

  1. Ihana pieni männynpoikanen, taipuu, muttei katkea! Niissä on suomalaista sisukkuutta jo pienestä lähtien.

    VastaaPoista
  2. kaunis kuva -lumi, pakkanen ja auringonpaiste luonnossa. Niin ne yhdistyvät :)

    VastaaPoista
  3. Minustakin kuva on herkkä...puhdas valkea lumi, aurinko ja pieni mäntynen nöyränä ...

    VastaaPoista
  4. Taru: pieni männynpoikanen! Onpa hauskasti sanottu. Taipuu... :)
    Wilhelmiina: nyt on ihanan paljon noita kauniita yhdistelmähetkiä, kun aurinko paistoi taas tänäänkin.
    Hanne: pieni mäntynen nöyränä - kauniisti kuvailtu :)

    VastaaPoista