.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 3. helmikuuta 2017

Todellinen olemuksesi






Viikon 6 voimaruno on


TODELLINEN OLEMUKSESI



Seuraava kirjoitus liittyy aiheeseen:











VALON OLEMUS - OLE OMA ITSESI



pysähdy ensin hetkeksi ja hengitä syvään
tule vahvasti läsnäolevaksi tähän hetkeen


lue seuraavat sanat 
kuten ne olisivat sinulta itseltäsi 
sinulle itsellesi
ja niin ne ovat



Sinun tarvitsee vain luottaa, että olet omassa itsessäsi. Olet vain, hengität syvään ja tunnet miten olet läsnä. Sitten vain luotat joka hetki, että seuraava askel syntyy ja seuraava, ja ne syntyvät sinusta, yrittämättä, mitään tekemättä, mihinkään tietoisesti pyrkimättä.

Osaatko kuvitella olevasi siten, yrittämättä mitään, tietoisesti suunnnittelematta, ollen hetkessä läsnä koko ajan elämässäsi?

Mitä on valona eläminen? Sitäkö se olisi, että loistaisi omaa valoaan, että olisi niin rohkea, että tohtisi olla juuri sellainen kuin on, puhua ja sanoa kulloinkin ne sanat mitä mieleen pulpahtaa? Minulle tulee mieleen pienet lapset, jotka puhuvat totuuden. 





Ei ole helppoa olla oma itsensä, siihen tarvitaan suuri rohkeus. Ei ole helppoa ensinkään tunnistaa todellista itseään. Kuka minä olen todellisuudessa ja millainen haluan olla? Vai pitääkö minun edes haluta mitään? Olenko vain se mikä olen?

Niityn kukista on aina hyvä ottaa mallia, nehän ovat mitä ovat, tai eläimistä. Miten helppoa on rakastaa omaa lemmikkiään, se on juuri sellainen kuin se on, rakastettava omana itsenään.

Luota ihminen. Luota sinäkin, voit olla rakastettava omana itsenäsi. Eikö se olekin juuri se, mikä meistä tekee hankalia rakastettavia, kun yritämme olla jotain muuta kuin mitä olemme tai olemme epävarmoja?




Millaisia ajatuksia, millaista tajunnavirtaa. Tämä on itsenä olemista, todellisuuden kirjoittamista. Hetkessä on paljon sanoja. Ne kaikki leijuvat ilmassa ja niitä voi napata kiinni ja kirjoittaa tai puhua ulos. Ne ovat sydämen sanoja ja tuntoja ja niiden täytyisi päästä ulos maailmaan. Jokaisella ne ovat omansa ja niiden kautta on löydettävissä kunkin ihmisen sydämen suurin ja tärkein tarkoitus: Oma elämäntehtävä ja se on jokaiselle omanlaisensa ja jokaisella yhtä tärkeä, että maailma olisi hieman kokonaisempi joka päivä ja joka hetki.


Ole oma itsesi, niin minä sanon sinulle ystäväni, mutta tiedän, se ei ole helppoa. Mutta yritetään tai siis sitähän ei voi tehdä yrittämällä ja siinä se vaikeus onkin. Luotetaan, päästetään irti, ollaan vapaat olemaan mitä olemme. Etsitään totuudellista itseämme joka hetki kaikessa rauhassa. Opitaan hyväksymään ja löytämään kauneus ja ilo itsessämme. Se ei ole helppoa - sanon sen taas. Ehkä tarvitaan se vapauttava huuto, jokin joka murtaa auki kahleet ja päästää vapauteen.




Pelkään sydämen kipua, sitä tunnetta, joka saa itkemään. Pelkään surua ja pelkoa, en tahdo kohdata niitä, välttelen. Silti juuri ne hetket ovat avaimen hetki todellisen itseni lukkojen avaamisessa. Minun on koettava, että voisin saada lukot auki, että tunnistaisin todellisen itseni. Että näkisin oman kauneuteni ja mahtavuutenikin pienuudessani, heikkoudessani, että tunnistaisin sen mikä on oikeasti tärkeää ja ymmärtäisin elämän kauneuden. Sitten voisin elää sellaisena kuin minut on tänne tarkoitettu. Omana itsenäni.







Valon huuto
oli kuin vastasyntyneen ensimmäinen henkäys
vapauttava ja vahvista huuto
joka tarvitaan että tunnistaisi oman itsensä
että uskaltaisi olla se kuka on todellisuudessa




Valo istui hiljaisena aamuun saakka


se odotti
se mietti vielä hetken
se ymmärsi jotain
mitä sen olisi pitänyt ymmärtää
jo kauan sitten


Sen loiste oli sen omaa loistetta
se tuli sisältä sen sisimmästä
eikä sitä kiillottaisi tai hehkuttaisi
kukaan muu kuin valo itse







- lakaisen voimapuutarhani polkuja - 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti