.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 4. joulukuuta 2015

Voimaruno & voimakortit vko 50: Elämää kokemassa




ELÄMÄÄ KOKEMASSA


Portailla 
oli monta luutaa
 ja yksi niistä 
istui keskellä rappusia itkien 

Luuta itki omaa tyhmyyttään 
se piti päätään käsien välissä
 ja pudotteli isoja kyyneleitä
 portaiden vastasataneelle lumelle

Äitiluuta hyppäsi
 istumaan pikkuluudan vierelle 
ja lohdutti sitä 
taputtamalla olkapäästä




Luuta ei ollut
 oikeastaan niin surullinen
 kuin miltä se näytti 
päältäpäin katsoen

 sillä oli vain tunne sydämessä
 joka oli niin tyhjä 
että sitä se itki pois




 Luuta yritti täyttää 
tyhjyyden tunnetta 
kyynelillä 
mutta kyyneleet vierivät 
väärään suuntaan

 ne valuivat ulos 
sen sydämestä
 ja silmien kautta maahan 
rappusia vierien 

Portaat olivat vertauskuvalliset 
tässä hetkessä

 kyyneleet matkasivat 
niillä iloisina 
kuin liukumäessä talvisaikaan 
lapsoset pulkkamäkeä laskiessaan




Kyynelissä oli iloa ja surua 
yhdistettynä samaan aikaan




  Oletko milloinkaan huomannut 
miten lähellä
 ilo ja suru ovat toisiaan

Ne ovat pelottavan lähellä toisiaan 

Mistä se mahtaa johtua


Sitä ei tiennyt pieni luuta 
eivätkä sitä tienneet 
kyyneleet itsekään




 Eihän meistä kukaan
 ole todellisuudessa 
oman itsensä 
paras asiantuntija silloin
 kun mieli ja sydän 
ovat sekaisin 
ilosta tai surusta

 vai olisiko sitten niin 
että juuri silloin 
voisi tunnistaa 
itsensä parhaiten



 Kuka sen tietää
 kuka tietää totuutta 
mistään asiasta
 ja onko edes olemassa
 vain yhtä totuutta

 ehkä totuuksia on monia 
samanaikaisesti




On ilo ja suru 
on pieni luuta
 joka itkee rappusilla 
sydämensä tyhjyyttä
 että sinne mahtuisi 
uutta iloa ja uutta surua 
että sinne mahtuisi 
kokemusta ja elämää 

sitä vartenhan täällä ollaan

 kokemassa


voimaruno ilman kuvia täällä

- kulje Sydämesi polkuja viikonloppuna ja tulevalla viikolla -


*


Hetki ennen uuden voimarunon syntymää on aina jännittävä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä on tulossa. Keskityn kirjoittamaan sen mikä virtaa ja työnnän mieleni kokonaan sivuun. Mieleni ei sovellu luomiseen eikä uuden syntymään. Mieli rajoittaa ja kuiskii: Mikä ihmeen luuta? Onko tässä mitään järkeä? Annan lauseiden virrata loppuun asti, sillä merkityksen voin ymmärtää vain näkemällä kokonaisuuden. Sama on elämässä.   

voimasydän

Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje? Voimakirje on ilmainen 
ja ilmestyy perjantaisin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti