.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 1. elokuuta 2014

Voimarunoperjantai vko 31: Tässä hetkessä luotu, erilainen perjantai





Hopeahärkki on saanut kasvaa tämän kesän auringossa ruukussa maahumalan kanssa. 
Voimapuutarha on varjoisa. Hopeahärkki nauttii auringosta ja on nyt virkistynyt sekä vahvistunut.

Pyrin elämään olosuhteissa, jotka ovat itselleni sopivimmat, että voisin säteillä valoa ympärilleni.


On yllättävää, miten puutarha muuttuu viidakoksi kesän edetessä
tai miten erilaisia kesät voivat olla. 

Hyväksyn sen mitä on. Löydän kauneuden hetkessä.


Joskus kasvien kukkanuput ovat kuin mietiskeleviä hahmoja käsi poskella.
Näetkö saman kuin minä?

Viipyessäni vihreyden äärellä vahvistun, hengitän syvemmin ja hitaammin.


Voimapuutarhassa on ollut kahdenlaisia sormustinkukkia:
Roosan värisiä ja vaaleankeltaisia.
Tänä kesänä on ilmestynyt uudenlaisia sormustinkukkia.
Niitä putkahtaa esiin siellä täällä. Tervehdin jokaista uutta tulokasta ilolla.

Elämässäni on tilaa yllätyksille. 


Ritarinkannus kukki vauhdikkaasti helteissä. 
Ukkosmyrskyn kannoilla saapunut kaatosade ravisti lähes kaikki kukat 
pieniksi sinisiksi purjehtijoiksi pitkin hiekkapolkuja.

Kaikella on hetkensä, myrsky menee ohi.




Lollypop liljat ovat taantuneet ja värit ovat muuttuneet vuosien myötä.
Voimapuutarhan etäkurssin videointi on edennyt liljojen luo
ja minun olisi löydettävä rauhaisa kuvaushetki ennen kuin kukat kuihtuvat pois.
Kuihtumisen hetki on arvokas, ehkä jopa tärkempi kuin kukinta.
En voi tietää sitä varmasti. 

Toteutan sen mikä itsestään syntyy. Annan tilaa luovuudelle.


Vuohenkelloista minulle on kerrottu, että niistä voi tulla ongelma.
Ne voivat valloittaa koko puutarhan. Nyt katsotaan mitä tapahtuu.
Pidän vuohenkelloista. Kaatuneinakin.

Voin päättää itse, voin kokeilla asioita, oppia omasta kokemuksesta.
Kuuntelen itseäni - olen itseni paras asiantuntija.


Tarha-alpi kukkii alapihalla kuten useimmat keltaiset kukat.
Kukka, joka yllättää minut kauneudellaan joka kerta.
Kukkien takaa kurkistaa ojakellukan siemenkota,
josta löydän pienet kasvot. Hauskat. Pörrötukka.

Voin katsoa kuten lapsi katsoo. Näen paljon enemmän.


Maailmankaikkeuden kukintoja. Kaikessa toistuvat samat kaavat ja kuviot.

Olen ihmeissäni. Hiljenen luonnon suuruuden edessä.

*

Voimaruno sinulle, joka kuljit kanssani tänne asti. Tähän hetkeesi, tässä hetkessä luotuna, ole hyvä.


Kuljen maailmassa,
astelen omalla polullani,
poimin risun, löydän pienen kävyn.

Tutkin ja tiedostan syvemmin 
mitä luonto minulle kuiskii.
Tänään kuulen selkeämmin kuin eilen.
Huomenna tiedän enemmän, opin lisää.

Elämä on seikkailuni, tässä tänään.
Tässä pienessä hetkessä, riittää että olen minä.

*

En tiedä mitä tuo tullessaan seuraava voimarunoperjantai. Se selviää vasta siinä hetkessä ja se on hyvä niin.

- Hyvää tätä hetkeä, alkavaa viikonloppua voimapuutarhasta -

Sari & Kukat

*




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti