.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

maanantai 6. tammikuuta 2014

3 voimarunoa voimametsässä


Kuvasin tänään voimametsässä. Matkalla lammelle pysähdyn aina tämän puun kohdalla. Minun silmissäni sammaleisessa rungossa on puun haltijan veikeä hahmo tai jopa useampia haltijoita. Löydätköhän sinä puun haltijat kuvasta? 

Seuraavan voimarunon olen julkaissut monta kertaa.  Se on lempirunojani. Tunnen, että runo liittyy tähän puuhun. Tänään oli pehmeää usvaa ja tunnelma kuten tässä voimarunossa.


Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.




Lammen pinnan ohut jää on utuisen sinertävä. Rannalle nuotion viereen istuimiksi tuodut koivupölkyt ovat saaneet vihertäviä asukkaita pinnalleen. Lammella on hiljaista. Rauha.


Seuraavana on yksi uusimpia voimarunojani. Tämä sopii parhaiten voiman antajaksi aamuisin. Yksinkertainen muistutusruno siitä mikä on oikeasti tärkeintä joka päivä. Olla elossa.



Herää aamuusi
katso aurinkoon
katso sateeseen
katso pilviin
katso lintuihin
katso puiden oksiin

Hengitä tuuleen
hengitä sateen tuoksu
hengitä omaan itseesi
niin syvään

että tunnet miten olet elossa









Tässä kuvassa minua viehättävät värit. Luonnon taideteos, jossa kaikki sävyt sointuvat yhteen. 


Seuraavan voimarunon kirjoitin pari päivää sitten. Tähän voimarunoon kätkeytyy salaisuus surun kohtaamisesta. 


Polulla on pieniä roskia ja käpyjä
poimin yhden kävyistä itselleni
laitan sen taskuuni
unohdan sinne

eräänä päivänä
olen surullinen
ja laitan käden taskuuni

ihmettelen mikä siellä on
en muista enää käpyä

olen ihmisjoukossa
paikassa sellaisessa
että jään vain tunnustelemaan
ihmettelemään

mikä on minun suruni muoto
ja miksi se on minussa
en ymmärrä sitä
aivan kuin piikit
sellaiset terävät
jotka pistävät minua

en pelkää
minä pidän käpyä kädessäni
puristan sitä oikein kovasti
ja tunnen miten se on elävä

kipu lievenee
löydän itsestäni rohkeuden
ja tunnen että piikit ovat kadonneet
sitten muistan mitä taskussani on

jätän kävyn taskuun
annan sen olla muistuttajana
siitä mitä suru minulle on

aina voin laittaa käden taskuun
voin olla rohkea
kohdata kivun
löytää siitä ystävän itselleni






Lokakuussa 2012  kuvasin voimametsävideon. Tunnelma metsässä on tänään tammikuussa hyvin samanlainen. Tein taustamusiikin itse musiikinteko-ohjelmalla ja videoon tuli hieman erikoinen musiikki, mutta pidän tästä kummallisesta tunnelmasta. Se kuvaa hyvin olotilaani metsässä kuvatessa.  

Runotalon metsässä on vanha kaivo. Se on niin vanha, että sitä on melkein mahdoton löytää. Vanhalle puiselle kannelle on syntynyt pieni maailma. Tuntuu kuin kannella tanssisi joukkio iloisia metsänhenkiä. Koko metsä ympärillä on kuin lumottu.




4 kommenttia:

  1. Minusta siinä oli karhu:) Hieno kuva ja kivaa tunnelmaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain saman suuntaista minustakin, metsän elämää :)

      Kiitos - kiva kun jätit viestin ja kerroit kokemastasi.

      Poista
  2. Ensin näin pöllön, mutta yöllisen pahalta tuntuneen yön jälkeen pysähdyin kunnolla katsomaan. Vanhalta näyttävä mies vanhassa hatussa siellä katsoo minua silmiin. Tuli ihan pelottavan todellinen tuntu. Onkohan hän se minun voimahahmoni nyt uudelle polulle. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, voimahahmo uudelle polulle kuulostaa niin hyvältä! Katsoin itsekin uudelleen ja nyt minäkin näen vanhan miehen ja hatun. Minusta hän näyttää ystävälliseltä. Seuraavan kerran kun kuljen voimametsässä käyn pysähtymässä puun luona - ehkä vanha mies hattuineen on silloin siellä. Kerron kyllä jos tapaan hänet. - Nyt minun on mentävä vieläkin katsomaan kuvaa...

      Poista