.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 30. syyskuuta 2011

Kuka minä olen ja Olen oma itseni haaste



Hei, 

tämä alla oleva kirjoitukseni on pitkä ja perusteellinen esittely omasta polustani.
Tässä on linkki uuteen lyhyeen esittelyyni, jos tahdot lukea nopeamman version.


Terveisin Sari Runotalosta

17.2.2014





Oma peilikuvani puutarhassani kesällä 2011

Olen kirjoittanut paljon puutarhastani. Nyt kerron enemmän itsestäni.


Minä mökillä kesällä 1970 



 Ensimmäinen lehtikuva minusta nuorena yrittäjänä 1987,
kädelläni on onnea tuova maskottisiilini


 Savipajani vanha kirjanpitovihko


Synnyin 60-luvulla eteläpohjanmaalla. Asuin maalla ja kävin kyläkoulun. Ylioppilaaksi valmistuttuani perustin Sarin Savipajan. Savi tuntui kovin tutulta ja rakkaalta, mutta minun oli hankittava koulutusta. En päässyt opiskelemaan keramiikkaa, joten hakeuduin kosmetologikouluun Vaasaan. Kosmetologiksi opiskellessani tarvitsin töitä ja pääsin tavarataloon myyjäksi. Kävin myyjän työn ohessa esimieskoulutuksen ja kun Saloon avattiin uusi tavaratalo, aloitin siellä pukeutumisosaston päällikkönä. Uusi tavaratalo menestyi hyvin ja saimme aikaan näkyviä tuloksia työntekijöideni kanssa.


Savusavi Tontut


Kaksi Almaa


Savikenkiä


Nokikanoja



Elämä kuljetti minut kuitenkin tilanteeseen, jossa muutin Ikaalisiin maaseudulle. Minulla ei ollut ajokorttia, joten oli luonnollista jatkaa savipajan pitoa kotona. Keramiikkapajani Savusavi Tarina tuotti ihan kohtuullisesti, mutta kun Tampereelle vuonna 2000 avattiin tutun tavarataloketjun uusi myymälä, niin huomasin kaipaavani takaisin tavaratalotyöhön. Pääsin osastopäällikön varahenkilöksi, mikä oli mielenkiintoinen kokemus, sillä olinhan jo itse toiminut esimiehenä. Muutaman vuoden kuluttua minulle avautui osastopäällikön paikka. Alusta asti halusin luoda hyvät työolosuhteet kaikille ja edistää hyvää yhteishenkeä.



Vuosien kuluessa olen seurannut työyhteisön arkea hyvin läheltä työssäni ja näen tarvetta muuttaa asioita inhimillisempään suuntaan. Mielestäni yrityksen tärkein voimavara ovat ihmiset. Panostamalla oikeasti ihmisiin yritys saadaan tuottamaan paremmin. Toistaiseksi useimmissa isoissa yrityksissä ei käytännössä voida tarpeeksi huomioida yksilön tarpeita. Esimiehenä ratkaisut on tehtävä kokonaisuuden eduksi ja ison koneiston ehdoilla.



Nykypäivän tilanteessa jokainen meistä voi auttaa parhaiten itse itseään ja sitä kautta myös työtovereitaan ja omia läheisiään. Itsensä auttaminen vaatii asennetta. Itselleni luonto ja maaseudun rauha ovat luoneet keinoja palauttaa voimavarani ja löytää sitä kautta positiivinen asenne. Haluan tarjota sen mahdollisuuden myös muille. Siksi olen hankkinut Runotalon.


Runotalo


Vanhan pohjalaistalon osto tuntui aluksi mahdottomalta, koska minulla ei ole omaisuutta ja myyjän palkka on pieni. Kävin katsomassa taloa useamman kerran parin vuoden aikana. Lopulta sain lainan järjestymään ja ostin talon keväällä 2003. En uskonut että aikaa kuluisi kesään 2009 ennen kuin talo saataisiin purettua siirtoa varten. Olen kiitollinen avopuolisolleni ja talkooapulaisille. Runotaloprojekti blogissani voit tutustua talon mielenkiintoisiin purkuvaiheisiin.




Talo ja samalla yritystoimintani saivat nimen Runotalo, sillä olen kirjoittanut runoja vuodesta 1988 ja nimen luoma tunnelma sopii liikeideaani. Kirjoitin runoja aluksi äidilleni, sillä hän koki runoni kauniina ja voimauttavina. Itsekin sain runoistani vahvuutta ja samalla keinon käsitellä tunteitani. Runojen viesti muuttui vuosien myötä yhä enemmän läsnäoloon ja positiivisuuteen viittaavaksi. Huomasin kirjoittavani kuin unessa, sanat vain virtasivat ja riimit putosivat paikoilleen. Lähetin runoja arvosteluihin, mutta niissä oli kovin paljon hiottavaa. En halunnut hioa runojani. Päätin pitää ne sellaisenaan, omina terapiarunoinani. Jos joku löytää niistä avun ja lohdutuksen itselleen, niin olen kiitollinen ja siitä onnellinen.


Yksi säe ensimmäisestä runostani äidilleni




Unenomaista runoiluani



Lukioaikoina kuvasin kotimaani maisemia ulkomaisille kirjekavereilleni, joita olikin parhaimmillaan viisikymmentä ympäri maapallon. Innostuin kuvaamisesta uudelleen aktiivisemmin vasta digikameran ja puutarhan myötä. Kuten saven ja runojen suhteen, olen itseoppinut enkä toistaiseksi ota kursseja vastaan. Poikkeuksena on tunnustettava, että tutustuin savenmuotoiluun kansalaisopistossa vuoden verran ja kuvanveistoon samoin, mutta mieluiten opettelen itse kokeilemalla ja yksikseni kirjoista lukemalla.

 
Runotalon puutarhan hiekkaterapiapolku


Äitini viljeli biodynaamisesti kotitilallamme. Yrtit tulivat tutuiksi ja muistan miten pakkasimme yömyöhään porkkanoita, teimme tillinippuja ja kukkakimppuja. Lisäksi leivoimme siskoni kanssa ahkerasti torimyyntiä varten. Siskoni pyöräytti herkullisia sokerimunkkeja ja itse leivoin mielikuvituksellisia kuivakakkuja. Äitini leipoi leipää leivinuunissa. Torilla myytiin myös ensimmäiset maakuopassa savustetut saviesineeni. Savenpolttouunin sain hankituksi hieman myöhemmin.

 
 Runotalon alkuperäinen julkisivu


Etenen nyt ajassa tähän päivään, jossa rakkain harrastukseni on blogin kirjoittaminen. Aloitin kirjoittamisen purkaessamme hirsitaloa, sillä halusin kertoa yrittämiseni tarinan, tarinan joka kertoisi siitä miten voi toteuttaa unelmiaan, kun uskoo niihin tarpeeksi. Tämä tarina ei ole vielä valmis, mutta toivon että olet mukana seuraamassa miten se todellakin toteutuu, sillä minä en aio antaa periksi. Tahtoisin antaa muillekin uskoa unelmiin.


Lemmikkejä on joka kesä enemmän


Talon purkamisen yhteydessä aloin kuvata blogin täytteeksi puutarhani kasveja ja yhdistin joukkoon myös runojani. Kahden vuoden kuluessa  blogini on muodostunut Runotalon voimauttavaksi puutarhaksi. Runotaloa ei vielä ole kuin hirsikasana takapihallamme, mutta kotini pihapiiristä ja puutarhasta on muotoutunut Runotalon puutarha. Siellä on Runotalon sielu, jonka siirrän aikanaan oikean Runotalon yhteyteen.  


Löydän uusia asioita itsestäni erilaisten näkökulmien kautta


 


Kaikki yhdistyy lopulta. Kokoan palapeliä kuten meistä jokainen tekee elämässään. En pysty näkemään kokonaisuutta, mutta välillä saan jo paloja paikoilleen ja joka kerta tuntuu yhtä hyvältä, kun löydän uuden yhteensopivan palan. Esimiestyö on opettanut minulle paljon ja kasvattanut minua. Varmasti se on saanut aikaan myös vääränlaista itseriittoisuutta ja sokeutta, joka kuin huomaamatta syntyy roolin myötä. Olen kuitenkin oppinut myös sisäistä nöyryyttä ja joustavuutta. Olen vahvempi ja rohkeammin enemmän oma itseni kuin aiemmin.



Mitä tahdon tehdä seuraavaksi? Tahdon jakaa löytämääni, oppimaani ja kokemaani. Olen löytänyt sisäisen jaksamisen voimavaran ja tahtoisin auttaa myös muita halukkaita löytämään saman. Haluan jakaa parhaat keinoni muutamien viimevuosien ajalta. Kaikki ne konstit joiden avulla olen saavuttanut oman mielenrauhan, tasapainon ja kyvyn ajatella positiivisesti asioista. Haluan olla oma itseni ja elää itseni näköistä elämää. Näen, että Runotalon ovi on jo avoinna.




Olen ymmärtänyt, että blogin kirjoittajana on hyvä kertoa itsestään muille. Liitän tämän kertomukseni linkkinä blogin marginaaliin niin että se on jatkossa sieltä löydettävissä uusillekin lukijoille. Toivon, että olen nyt hieman tutumpi kaikille.

14.4.2012
Tämä kertomukseni sai tänään jatkoa. Lisään tähän väliin linkin, josta voit lukea mitä sitten tapahtui.


10.9.2012
Kertomukseni sai tänään uuden jatko-osan. Tässä linkki, jossa viimeisimmät edistysaskeleet.


18.3.2014 Tässä viimeisin lisäys kertomukseeni:

Vuoden 2014 alusta lähtien toimin kokopäiväisesti omassa yrityksessäni RunoTalo Oy:ssä. Jaksamisen ja hyvinvoinnin arvo on valtavan suuri ihmisen omalle elämälle ja koko yhteiskunnalle. Tahdon auttaa ihmisiä vahvistamaan omia voimavarojaan itsetuntemuksen, elämänmyönteisyyden ja tässä hetkessä olemisen kautta. Samalla olen löytänyt työlleni ja elämälleni merkityksen. 

Ajankohtaiset tapahtumat ja suunnitelmani voit lukea Runotalon sivuilta Ajankohtaista osiosta.

*****************************************************************************

Itsestään kertominen on voimauttavaa ja ehkä hieman pelottavaakin. Laitan liikkeelle haasteen kuudelle mielestäni erityisen rohkealle ja persoonalliselle bloggaajalle.Toivon teidän ottavan Olen oma itseni voimakortin tuosta mukaanne ja kertovan itsestänne hieman enemmän. Voit luoda vapaasti oman tapasi olla oma itsesi, sillä tärkeintähän on olla oma itsensä. Toivon, että haastaisitte edelleen kuusi blogia tähän Olen oma itseni haasteeseen. Tähän haasteeseen saa ottaa aikaa, voi tehdä sitten kun siltä tuntuu.

Pyydän mukaan:

Leena Lumi

Hanne Virtauksesta

Valokki Valokin kiteet

Mari Alppihovi

Marie Elisabeth's rum

Tuure Jotain muuta kuin elämää

30 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus! niin se elämä kuljettelee erijuttuihin.. toi runotaloprojekti on hieno!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, elämä on kyllä ihmeellinen kuljettelija tosiaan. Runotalo on minulle kuin lapsi, jota hellin ja kasvatan aikuiseksi.

    VastaaPoista
  3. kiitos haasteesta, haastailen sitä ensi viikonloppuna :) kiinnostava kirjoitus + kuvat superhienoja!

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä !
    Valoa Runotalon poluille toivoopi Wihtori.

    VastaaPoista
  5. Tuure, kuinka mukavaa, että löysit haasteen ja kiva, että lähdet toteuttamaan - jään odottamaan mielenkiinnolla. Kiitos hyvästä palautteesta!

    Wihtori, ole hyvä ja otan valon vastaan oikein mieluusti Runotalon poluille :)

    VastaaPoista
  6. Oli niin arvokasta saada olla mukana elämäsi kuvioissa.
    Ihana, rohkea, luova nainen!
    Olt näkyvämpi minulle ja se tuntuu hyvältä.
    otan mielelläni haasteen vastaan. Ehkä viikonloppuna tai ens viikolla kertoilen minusta.
    Kiitos Sari sinulle.
    oli voimaannuttavaa lukea sanojasi ♥

    VastaaPoista
  7. Hanne, sait minut liikuttumaan sanoillasi. Minustakin tuntuu hyvältä tulla näkyvämmäksi. Mukavaa nähdä sitten sinun kertomuksesi, kiitos itsellesi, voimaannutit minua :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikesta, mitä kirjoitat ja kuvaat ja nyt vielä tämä postaus! Olet niin lahjakas, laaja-alainen, humaani (elämän)taiteilija! Uskon, että se, mihin ryhdyt, onnistut kyllä.

    VastaaPoista
  9. Sari, kiitos! Nyt tajusin...

    Teen tämän ilolla heti, kun uskallan postata, sillä lupasinhan hitautta. Jos teen tämän nyt vähintäin Pepi ilmoittaa: Leena, arvasin ettet voi olla koneelta pois edes yhtä päivää!

    Kivaa!

    VastaaPoista
  10. Pilviharso, kiitos sinulle ystävällisyydestäsi ja kannustuksesta, on hienoa kokea, että välitetään ja arvostetaan. Olen kiitollinen sanoistasi.

    Leena, saatoin olla viestissäni hieman salaperäinen :) Hidasta vain, se on varmasti hyvä ja sitten kun teet tämän tulen mielenkiinnolla lukemaan...mutta nyt ihan slow vaan...

    VastaaPoista
  11. Kiitos Sari.Kiitos sinulle ja kiitos Runotalostasi.

    VastaaPoista
  12. Maria, ole hyvä. Kiitos sinulle tästä viestistäsi.

    VastaaPoista
  13. Sari, luin vasta nyt juttusi ja täytyy sanoa, että kokonainen hieno tarina. Ja jatkoa seuraan kiinnostuneena.

    Vastasin jo haasteeseesi, sillä en pääse eteenpäin kuin puhtaalta pöydältä;-)

    VastaaPoista
  14. Kiitos Leena, lähdenpä katsomaan blogiisi...

    VastaaPoista
  15. Kiitos paljon haasteesta,
    paneudun siihen oikein ajan kanssa.

    Oli kiva lukea sinusta enemmän, ihana tarina.
    Tunnen sinua nyt jo aika hyvin : )
    Kiitos positiivisuudesta jota jaat blogisi kautta. Aina kun ankeus meinaa ahdistaa, pujahdan blogiisi turvaan:)

    VastaaPoista
  16. Valokki, mukavaa, että löysit haasteen ja ainakin itse huomasin juttua kirjoittaessani tekeväni itselleni jonkinlaisen puhdistuksen samalla, varmaan aina kun katsoo elämäänsä pysähtyen huomaa jotain uutta itsestään.

    Kiva kuulla, että tunnet jo aika hyvin :) Kiitos kannustuksesta jatkaa tätä kirjoittelua, on hienoa saada tietää, että voi oikeasti antaa muille jotain sanojen ja kuvien kautta. Olen iloinen, kun pujahdat tänne turvaan :)

    Jään mielenkiinnolla odottamaan sinun tulevaa kirjoitustasi ja kuten sanoinkin (kirjoitin..) niin kaikessa rauhassa, ei kiirettä...

    VastaaPoista
  17. Ihana Sari! Niin kivasti kirjoitettu. Kaunis, lämmin ja elämänvoimainen nainen.
    Kiitos tunnustuksestasi, niian ja heilutukset lähetän sinulle :)
    Tähän haasteeseen täytyykin paneutua ajan kanssa.

    Kauniita kuulaita lokakuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  18. Kiitos ystävällisistä sanoistasi, vilkutan iloisesti takaisin ja saavun sitten myöhemmin luoksesi mielenkiinnolla katsomaan, kun saat haasteen valmiiksi, mutta todellakin, ei meillä ole kiire minnekään :)

    Tässä aamussa lokakuun alku tuntuu aivan ihmeellisen ihanalta - toivon sitä sinullekin!

    VastaaPoista
  19. Olen nyt jonkin aikaa käynyt puhdistavassa kylvyssä blogissasi, kirjoituksesi itsestäsi on voimauttava myös lukijalle. Kuinka monta asiaa olen havainnutkaan lähiluonnossani nähtyäni niitä ensin kuvissasi.

    VastaaPoista
  20. Et voi aavistaakaan miten onnellinen olen jättämästäsi viestistä. Mikään ei voi tehdä minua iloisemmaksi kuin se, että tiedän jonkun löytäneen tästä blogista hyötyä itselleen. Kiitos ystävällisistä sanoistasi ja kiitos, että jätit kommentin.

    VastaaPoista
  21. Sari Anna RunoSuonen Kukkia

    Puutarhasi on Eeden

    Hywä kun et muuttanut Runojasi -Owat omimmillaan juuri sellaisina.

    Taidan tulla wisiitille toistekkin.

    Pasi

    VastaaPoista
  22. Puutarhani onneksi edistää runosuonen kukintaa hyvin. Kiitos kannustuksesta olemaan oma itseni, juuri tällaisista sanoista saan rohkeutta jatkaa omalla polullani. Runoilu on ollut pienellä tauolla, mutta taidanpa taas jatkaa sitä. Tervetuloa uudelleenkin!

    VastaaPoista
  23. Olen aika sanaton luettuani tämän. Todella voimauttava ja silmät avaava omakuva sinusta. Toteutit itse asiassa blogisi tavoitteen jo tällä tekstillä; tämän lukiessa herää ajatus; kyllä, ihmisen on mahdollista seurata omaa polkuaan.

    Olet elänyt todella omannäköistäsi elämää, minkä uson johtaneen siihen, että olet sinut itsesi kanssa. Et ole mennyt valmiita reittejä tai orjallisesti noudattanut ennalta saneltuja ohjeita vaan luonut omasi. :> Ja pelkällä elämäntavallasi osoitat sen olevan mahdollista jokaiselle.

    Kiitos blogistasi. Tämä teki sen mikä sen on tarkoituskin tehdä. Rauhoitti ja virkisti samaan aikaan.

    VastaaPoista
  24. Kiitos Maama viestistäsi. Olen iloinen, että löysit tarinastani blogini tavoitteen toteutuneena. Välillä on itse vaikea nähdä itseään ulkopuolisen silmin ja tuntuu hyvältä, kun saa lukea näin ystävällisiä sanoja. Mukavaa, että jäit lukijakseni, sillä uskon, että saamme elää monia hienoja hetkiä Runotalon kanssa. Toivon, että meillä kaikilla olisi rohkeutta pyrkiä elämään itsemme näköistä elämää.

    VastaaPoista
  25. Leena Lumi suositteli minulle blogiasi/blogejasi luettavaksi jo joskus aikoja, aikoja sitten. Nyt vasta löysin aikaa tutustua täällä teksteihisi ja melkein harmittaa, etten aiemmin tullut klikkautuneeksi tänne! Uskomattoman hienosti kokoat "kattosi" alle elämän viisautta konkreettisessa muodossa. Olet voimaannuttava esimerkki varmasti monelle.

    Laitan nämä sivusi linkkeihini ja palaan teksteihisi ja kuviisi varmasti uudestaan. Tämä oli vasta alkupiipahdus!

    VastaaPoista
  26. Mirka, Leena Lumi on kannustanut ja myös mainostanut minua kiitettällä ahkeruudella. Mukavaa, että nyt saavuit tänne ja pidit siitä mitä löysit. Poikkesin äsken blogissasi ja jäin lukijaksi. Pidin elävän tuntuisesta kirjoituksestasi ja vaikutat rehelliseltä, avoimelta bloggaajalta - tykkään :)
    Kiitos ystävällisistä sanoistasi - on hienoa, että ne jäävät tänne talteen tarinani jatkoksi.

    VastaaPoista
  27. Hieno idea laittaa tämä linkki ja kertoa itsestäsi. Etenkin Runotalohaaveesi selkiytyi - mitä ja miksi. Toivon että saat Runotalon pystytettyä aikanaan, mutta minusta tämä blogisi on jo Runotalo, tämä on yhtä merkittävä kuin konkreettinen talo. Ja sinulla on upea ateljee, missä kuvaat.
    Oikein hyvää kevättä sinulle ja paljon itäviä siemeniä - monella tasolla :-)

    VastaaPoista
  28. Uuna, sain idean alunperin jostain blogioppaasta, jossa neuvottiin kertomaan itsestä lukijoille.

    Totta on, että minulla on jo todella mahtava Runotalo täällä nettimaailmassa, josta olen hyvin onnellinen ja kiitollinen. Ateljeeni on valtaisa ja niin ihmeellisen ihana. Kenties tärkeintä ei olekaan talo itsessään vaan kaikki mitä teen saadakseni tuon talovanhuksen takaisin pystytettyä. Vertauskuvallisesti tässä on paljon opittavaa siitä mitä unelman saavuttaminen todella on: Tärkeintä on matka ja huomata matkan kauneus :)

    Kiitos, siemeniä on paljon ja osa niistä kasvaa salaa minulta, on ilo löytää kukkia, joista ei tiedä mitään ennestään. Ihmeellisen ihanaa kevättä myös sinulle Uuna, on ollut ilo tulla tutuksi täällä blogimaailmassa :)

    VastaaPoista
  29. KIITOS <3 annat voimaa ja varmaan saat myös lukijoiltasi ja läheisiltäsi <3 Kiitos

    VastaaPoista
  30. Pia, kiitos, olet niin oikeassa - juuri tänäänkin olen ihmetellyt miten valtavasti voimaa virtaa luokseni eri tavoin eri ihmisiltä. Olen kiitollinen, sillä näin saan voimaa jaettavaksi taas eteenpäin. Mukavaa, että jätit viestin. Kiitos sinulle ja aurinkoa tulevaan viikkoosi :)

    VastaaPoista