Puutarha 2012
Vanha heinäsirkka
hymyilee
hiljaa itsekseen
on hiljaista
vihreää
hämäryys laskeutuu
hitaasti
ylle puutarhan
sirkka katselee
rauhaisasti
omasta nurkastaan
miten kaikki etenee
miten maisema muuttuu
hitaasti näkymättömäksi
kaikki pukeutuu
harsoon
ohueen vaippaan
lopulta vaihtuu
mustaan
pimeään
On yö
sirkka aloittaa musiikin
soittaa
jatkaa loputtomiin
yön pimeydessä
ruoho tuoksuu
kaste peittää
kaiken alleen
huumaten
kosteudellaan
loiste vie
kaukaisuuteen
missä
ei ole mitään
ei yhtään
mitään
sirkan hiljainen soitto
kietoutuu
kaiken ympärille
antaen tuudittaa
kauas
kauas
pois
On äänetöntä
sirkka nukkuu
hitaasti
aurinko kurkistaa
aamu ensisäteensä
maahan luo
sirkka peittyy
kristalleihin
niitä on
sadoittain
tuhansittain
niistä jokainen
erilainen
sirkkaa ei enää ole
tässä
todellisuudessa
Hän on lähtenyt
ottanut musiikkinsa
muuttanut sen
kristalleiksi
tehnyt itsestään
ikuisesti
elävän
Todella ihana, herkän kaunis, kristallinen runo!
VastaaPoistaKiitos Kiki :)
VastaaPoistaOi apua kuinka ihana, liikuttava ihan kyyneliin asti.
VastaaPoistaBeautiful! Magical poetry!
VastaaPoistaVictoria
Valokki, jotenkin tiedän, että löydät tästä kauneuden ja vertauskuvallisuuden. Kiitos sinulle.
VastaaPoistaVictoria, I am so happy that You found hidden magic. You have very intresting blog and beautifull photos there.