.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 7. lokakuuta 2011

Ensimmäiset voimauttavat joulukortit Rauha, Hiljaisuus ja Lumi


Menemme lumisiin tunnelmiin. Kuvasin viime vuoden lopulla nämä vanhat rakennukset kylätiemme varrella. Olin miettinyt Runotalon voimauttavien joulukorttien tekoa jo jonkin aikaa, mutta lopulliseen päätökseen minut innoitti Leena Lumi. Hän muistutti minua juuri sopivalla hetkellä asiasta.

Minulla on paljon talvikuvia, joista valitsin nämä kolme. Yhdessä nämä kolme vanhaa rakennusta muodostavat kokonaisuuden, oman sarjansa joilla on tarkoituksensa. Ihailen vanhoja rakennuksia ja Runotalokin on 1900-luvun alusta, osittain jopa vanhempaakin rakennuskantaa, joten tuntuu sopivalta tehdä nyt juuri tällaiset joulukortit.

Nimesin ladot ja aitan voimauttavilla joulun aikaan sopivilla nimillä. Kirjoitin jokaiselle oman tarinansa. Kirjoitin tekniikalla jota käytän runojen kirjoittamisessa eli tavallaan olen itse sisällä tarinassa kokemassa kaiken. Pyrin kuvailemaan kokemaani niin elävästi, että lukija kuin huomaamattaan tulee vedetyksi sisään samaan kokemukseen. Toivon, että lukija löytää saman sisäisen rauhan ja hyvänolon tunteen jonka itse koen.

Käytän näitä joulukortteja tänävuonna lähettäessäni omat joulukorttini. Varsinaiseen nettikauppaani olen laittamassa  nämä vasta vuoden kuluttua, mutta jos joku tahtoo nyt tulla mukaan tilaamaan itselleen näitä kortteja niin voin tilata samalla kuin tilaan itsellenikin. Taakse tulee teksti Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Vuosilukua en laita vaan sen voi lisätä itse. Lisäksi korttiin tulee osoiterivit normaalin postikortin tapaan. Pakettikorteista en ole vielä ihan varma, mutta luultavasti tilaan niitäkin. Kuvien sovittelu eri muotoon vain voi aiheuttaa pieniä muutoksia kokonaisuuteen. Jos olet kiinnostunut niin laita sähköpostia minulle lokakuun loppuun mennessä. Tilaan kortit tuolloin ja toimitus kestää n. 3 viikkoa. Hinnat ovat samat kuin muillakin korteillani eli iso 1,50€ ja pieni pakettikortti 0,95€. Jos haluat teettää omista talvikuvistasi joulukortit niin toki voin samalla tilata niitäkin puolestasi.

Lisäideana näissä korteissa on vielä tämä tarinaosuus. Perustan kohta nettisivun, jossa on nämä kauniit kuvat ja jokaiseen on liitetty oma voimauttava tarinansa. Kortteihin tulee vasempaan alareunaan pienellä sivun www-osoite, johon kortin saaja voi mennä kokemaan kortin kuvan tarinan voimauttavan tunnelman. Tuonne sivuille ei tule mitään muuta noiden lisäksi kuin runotalon pääsivun nettiosoite.

Mutta nyt asiaan eli tässä julkaisen Runotalon ensimmäiset voimauttavat joulukortit ja niiden tarinat. Itse olen täällä ihan kylmät väreet iholla, sillä olen niin tyytyväinen siihen mitä olen näissä itse kokenut. Toivon, että löydät oikeasti saman tunteen.





Rauha




Aika. Sitä ei ole. On vain valkoinen lumi, joka peittää alleen kaiken. On vain tämä hetki. Kuljen halki maiseman, joka on kaunein kokemani maisema milloinkaan. Hiljaisuus on syvä, voin tuntea sen kosketuksen ihollani, kasvoillani ja poskillani. Silmäluomillani hiljaisuus painaa raskaana tuntuen silti niin hyvältä. On vain tämä retki tähän ihmeelliseen maahan.



Pysähdyn pellon laitaan. Tunnen miten jokin kutsuu minua. Huomaan pienen ladon. Lähden tarpomaan upottavaan lumeen. Miten hyvältä tuntuukaan säärissäni lumen antama vastus, jalkojeni alla väistyvä lumi. Katsoessani latoa lähempää voin nähdä, miten pakkanen on huurruttanut seinät kauniisti. Ovi on hieman raollaan. Avaan oven ja astun sisään.



On syvä hiljaisuus. Ei ääntäkään. Olen kaiken keskellä. Tunnen tutun tuoksun. En tahdo herätä tästä hetkestä, tahdon jäädä tähän. Löydän rauhan, otan sen sisimpääni ja kannan mukanani kuin pientä lamppua tai soihtua, joka valaisee polkuni missä ikinä kuljenkin.







Hiljaisuus




Lähden kylätielle. Ei ole vastaantulijoita, ei ohittajia. Kuljen äänettömyys seuranani. Tie on mutkainen. Luminen valkoinen maisema saa kaiken sekoittumaan. En tiedä missä maisema loppuu. Vaivun omiin ajatuksiini, omaan mieleeni. Uppoudun jonnekin, en kuule, en näe. Lumi narskuu, sen tasainen tahti tuudittaa minua. Tuudittaa kaukaisuuteen, paikkaan jossa minun on hyvä olla. Tunnen että olen itsessäni, todella olen.



Tie kaartuu pehmeästi vanhan aitan luo. Pieni matala ovi on kuin kutsukortti, se pyytää astumaan sisään. Tottelen kutsua, kumarrun ja ylitän korkean kynnyksen. Kävelen vanhat, kuluneet portaat varovasti ylös. Keskellä lattiaa on matala penkki, istun siihen. Suljen silmät ja kuuntelen. Ei ääntäkään. Hiljaisuus on täydellinen. Voin kuulla miten uurteiset lattialankut alkavat kertoa minulle tarinaansa menneisyydestään. Hymyilen, minulla on aikaa olla tässä. Huokaisen syvään, jään kuuntelemaan.







Lumi




Kuutamo on taivaalla kulkiessani metsäpolkua kotiini. En erota selvästi missä polku kulkee, mutta kuljen huolettomin askelin, sillä rakastan tätä valkoista, hopeisena hehkuvaa maisemaa. Tunnen olevani sadussa, sisällä maailmassa jota ei ole oikeasti olemassa.



Suljen silmät, tunnustelen reittiä vaistoni varassa. Eksyn polun sivuun, uppoan pehmeään lumeen varpujen sekaan. Nauran itselleni liikutukseen saakka.



Aukion reunassa kuu valaisee kirkkaammin. Puiden varjot piirtyvät vahvoina hangelle. Ihan kuin joku pyytäisi tulemaan lähemmäksi. Pyyhkäisen hiussuortuvan silmiltäni ja erotan matalan ladon keskellä peltoa. Tahdon nähdä sen lähempää.



Lato on kaunis valkeassa huurteessa, lumisen katon alla levätessään. Istun kynnykselle. Lato on täynnä kuivia heiniä. Nojaudun hitaasti heinäkasaan, kohta olen selälläni pehmeissä heinissä ja katselen taivaalle. Metsän reunassa puiden huiput hohtavat valkoisena, taivas loistaa sinisenä ja kuu tervehtii minua loistaen. Olen hiljaa, oikaisen jalkani puuterilumeen ja tunnen miten raukeus ja hyvä olo hiipivät olemukseeni. Jään heinien tuoksuun, hiljaisuuteen ja tähän kaiken nielevään valkeuteen.

2 kommenttia:

  1. Sari, täällä kuvaraati näitä nopeasti katsoi ja Rauha on paras. Tosin mieheni sanoi siihen, että sen nimen olisi pitänyt olla Lumi;-)

    Kakkonen on myös lumoava, mutta rakennus olisi saanut olla hieman, vain hieman nykyaikaisempi tai kutsuvampi, kuten mieheni asian ilmaisi.

    Itse en pysty nyt päättämään vielä mitään, sillä elän tietokonepainajaista. Uusi kone on, mutta en osaa sitä käyttää, enkä ikinä opi. Nyt Supportti tekee lähtöä Kiinaan...Tämä vehje sammuu millä hetkellä vain.

    Palataan tähän myöhemmin meilin puolella. Yleensä olen jo tässä vaiheessa aika lailla jouluvetoinen, mutta en nyt ennen kuin minulla on uusi kone, jota osaan KÄYTTÄÄ.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos raadille :)
    Pidän itse eniten kolmosesta.

    Minulle on aina tuskaa, kun täytyy opetella joku uusi tekninen systeemi kuten vaikka kännykkä, joten ymmärrän erityisen hyvin tuskaasi :) Viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista