.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

lauantai 8. tammikuuta 2011

Vastauksia ei aina tarvitse olla

Löysin eilen siivotessa vanhan lomapäiväkirjani. Muistan miten päätin lomallani etsiä hiljaisuuden kautta vastauksia itselleni, tarkoitusta elämälleni. Kun otan etäisyyttä omaan arkeeni, niin huomaan nopeasti olevani suurien kysymyksien äärellä. Niin kauan kun juoksen kiireisenä paikasta toiseen, en joudu pysähtymään ja kohtaamaan totuutta.

Syksyllä 2007 istun etelän lämpimässä yössä mukavasti hotellin parvekkeella ja kuutamo paistaa kirkkaasti hiljaisuudessa. Vain aaltojen kohina kuuluu kaukaa rannalta. Olen yksin ja kirjoitan. Sama kysymys päiväkirjan sivuilla toistuu eri muodoissa yhä uudelleen: "Mitä minä oikeasti haluan?"

Tuon saman mieltä hellivän hiljaisuuden voin löytää seisoessani talvisessa maalaismaisemassa. Kaikki on pysähtynyt jo kauan sitten. Tässä voin minäkin pysähtyä, samaistua ympäristööni ja nauttia hiljaisuuden tuomasta rauhan tunteesta. Kun kaikki hälinä laantuu, löydän mieleni selkeyden. Silloin en enää kysele, silloin rauhoitun. Sydämeni on tasapainoinen ja hymy syntyy kasvoilleni jäädäkseen siihen pitkäksi aikaa.

Lomapäiväkirjani lopussa lukee: " Ymmärrän, että vastauksia ei aina tarvitse olla. Voin vain olla ja minä olen."


3 kommenttia:

  1. Minä usein pysähdyn ja mietin elämäni merkitystä, tarkoitusta..
    Katselin telkkarista CF-sairaista nuorista tytöistä ohjelmaa..eilen vai toissa päivänä..

    Mietin ohjelman jälkeen, kuinka paljon maailmassa on kärsiviä nuoria, lapsia, aikuisia...
    Minä haluaisin oikeasti auttaa maailman ihmisiä..
    Kyselin itseni kanssa, miten..
    uskon, että ne ihmiset tulevat elämääni, ovatkin jo..

    En minä tarvitse miesystävää, en uusia vaatteita, en uusia matkoja...
    vaikka menenkin hiihtolomalla tyttäreni kanssa..

    Kun itse olen itsessäni, tasapainoinen, pystyn laajentamaan rakkautta, aikaani, olemaan läsnä..

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle Marina :)

    Hanne, minullakin on tuo halu auttaa, varsinkin nuoria ihmisiä. Toisinaan on vaikea tietää, miten voisi auttaa oikealla tavalla. Varmasti on niinkuin kirjoititkin, että ne ihmiset tulevat omaan elämään.

    Niin vähän me lopulta tarvitsemme ollaksemme onnellisia. Tärkeintä on huomata kaikki mitä jo on. Kiitos sinulle mietteistäsi Hanne.

    VastaaPoista