.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Tahdon olla mukana kokemassa elämäni




Sisimmässäni on rauhan lähde.
Tänään otan siitä kauhallisen,
juon hitaasti nauttien.


Tänään aion katsella itseäni,
oppia siitä mitä koen.


Tänään olen oma itseni,
lepään täydesti omassa keskuksessani
niin että voin elää sitä elämää
mitä varten olen tänne tullut.

En tullut riekkumaan ympäriinsä,
en tullut juhlimaan olematonta.
Tulin nauttimaan tästä kokemuksesta,
tuntemaan kaiken sen
mikä minulle on mahdollista
tässä olomuodossa.



Tullakseni vielä enemmän
omaksi kokonaiseksi itsekseni,
että olisin se mikä oikeasti olen.
Runotalo
 

 

Maidonvalkean kuun yläpuolella
nousee toinen kuu,
minun aurinkoni.

Katson sitä tänään,
sillä en ole aikaisemmin sitä nähnyt,
ainakaan moniin vuosisatoihin.


Tuo kuu on minulle niin tuttu,
tulen kuin kotiini,
lennän sinne maidonvalkein siivin.


Siellä kaikki on valkeaa ja valoisaa,
siellä on hyvä olla.
Runotalo





Kuljen yli vihreiden niittyjen,
tänään ne ovat vihreämmät kuin eilen.


Tiedän, että huomenna
ne ovat muuttuneet kultaisiksi.
Hopeisina ne hohtavat öisin,
kun kuu loistaa niihin,
antaessaan niille oman voimansa.

Tuo voima ei tule maasta,
ei tästä maailmasta.
Se tulee avaruudesta,
sen loistosta ja hopeasta.


Minä tahdon olla
osa tätä niittyä,
muuttua sen mukana.
Minäkin tahdon loistaa kuin kuu,
olla yhtä salaperäinen ja hohtava.
Runotalo





Olen antautunut syksylle, en enää etsi kesän merkkejä. Löydän kuivuneita lehtiä ja huomaan niiden kauneuden.

Runoni kertovat matkasta, jota teen omaan sisimpääni. Se on matka, joka ei pääty koskaan. Ensimmäisessä runossa on rauhoittumisen ajatuksia. Hiljentyminen on tärkeää, että voisi kuulla oman sisimpänsä äänen. Sisäinen ääneni pyytää minua nauttimaan jokaisesta hetkestä ja huomaamaan pieniä asioita ja kokemuksia. Tahtoisin elää elämäni sisimpäni toiveiden mukaisesti.

Toinen runo kertoo tuntemuksista, joita koen hetkittäin kun tunnen olevani kotona omassa itsessäni. Silloin olen tyytyväinen ja huoleton. Minulla on voimaa tuntea, että maailmassani on kaikki hyvin. Silloin minulle riittää tämä hetki ja siinä hetkessä olevat pienet ihmeet joita on miljoonittain. Voin aloittaa ihmettelemällä itseäni, kiinnittämällä huomioni ihmisenä olemisen ihmeeseen. Noista ihmettelyn hetkistä kasvaa isompi kummastelu kaikkea maailmassa olevaa kohtaan. Sen jälkeen seuraa arvostuksen, kiitollisuuden tunne ja lopulta mittaamattoman voimakas rakkauden tunne kaikkea kohtaan. Noina hetkinä löydän valoisuuden ja palaan kotiini maidonvalkealle kuuplaneetalleni, jonka tärkein keskus olen minä itse.

Kolmantena tahdon hyväksyä kaiken mitä tapahtuu elämässäni. Myös sen että vanhenen ja rapistun ihan kuin syksyiset lehdet puutarhassa. Opettelen seuraamaan kiinnostuneen uteliaana miten kaikki tapahtuu. Saan itse olla osana ihmeellistä tapahtumaketjua. Jokin minuun vaikuttaa niin, että kaikki tapahtuu kuin itsestään. Olen osanen tässä kokonaisuudessa. Tahdon olla mukana joka solullani kokemassa oman elämäni.

Rauha ja tasapaino ovat laskeutuneet luokseni tähän hetkeen. Olen kiitollinen näistä hetkistä, jolloin saan kirjoittaa ja luoda. Olen myös kiitollinen jokaisesta ihmisestä, joka jaksaa keskittyä sanoihini. Silti pyrin muistuttamaan itselleni, että teen tämän ensisijaisesti itseni vuoksi ja siitä syystä, että nautin tästä. Silloin minulla on rohkeutta ja rehellisyyttä tehdä tästä itseni näköistä. Silloin teen sydämelläni ja intohimolla. Uskon, että millään muulla ei lopulta ole väliä. Tästä eteenpäin kaikki tapahtuu itsestään kun vain toteutan omaa kutsumustani. Olen se mikä olen.

Tuntuu hyvältä muuttua yhä enemmän oman itsensä näköiseksi. Jos pelottaa niin voi edetä hitaasti ja aloittaa pienistä asioista. Toivon omannäköistä viikkoa meille kaikille!


9 kommenttia:

  1. Miten viehättävät kuvat. Minä niin rakastan tuollaista maata, maaksi tulemista, syksyn lahon tuoksua ja lehtien käpristymistä...maan värejä...ja tuo tietty punaisen sävy.

    (Tänään olisi ollut ripsissä tuhansia tähtiä runoblogissani, mutta sen tiallle tuli nyt jotain tärkeämpää. Vilkaise.)

    VastaaPoista
  2. Voi kunpa aina voisikin elää juuri niin kuin sisimmässään oikeaksi ja parhaaksi katsoo, niin kuin kirjoitit, sisimpänsä toiveiden mukaisesti. Itselläni se hetkittäin onnistuu, juuri silloin kun on kaikin puolin rauhallinen ja tyyni olla ja kaikki päivät lipuvat juuri niin kuin niiden pitääkin ja silloin kun pienistä hetkistä saa ja pystyy nauttimaan ilman kiirettä ja mitään huolta. Pidän kovasti ensimmäisestä runostasi, se on todella kaunis ja täynnä ihanaa rauhallisuutta <3

    ps. pidän voittamiani hiljaisuuden kortteja olohuoneen pianon päällä, pieneen piianpeiliin nojallaan. Jokainen päivä etsin sieltä kutakin hetkeä parhaiten kuvaavan kortin. Hurmaavat!!!

    Iloa alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
  3. Kaunis runo:) tai siis molemmat:)
    Syksy on kaunista aikaa pidän siitä; Nuo kuivat lehdet ja niitä luonnosta löytyy.

    VastaaPoista
  4. Leena, kävin katsomassa runot - olivat liikuttavia. Nuo kuvat ovat mielestäni jotenkin edellä aikaansa, kun ei vielä oikeasti ole ihan noin syksyistä. En tiedä miksi olen tänä syksynä jotenkin etuajassa tuon syksyn kanssa...

    Marina, minulla on myös välillä helpompaa ja toisinaan on vaikeaa pysyä tasapainossa, varsinkin kun viettää 8 tuntia työkiireissä. Tärkeintä taitaa olla, että muistaa hengittää :)
    Hauska tietää, että kortit ovat sinulla noin kivalla tavalla käytössä. Saisinkohan kopioida tuon ideasi vinkiksi nettikauppaani korttien kohdalle? Laittaisin kertomasi ihan sellaisenaan? Jos sinulle vain sopii ja tuolla blogi-nimelläsi (voisin linkittää blogiisikin samalla?) Kiitos kun kerroit, olet tehnyt minut iloiseksi jälleen kerran :)


    Eija, kiitos! Lehdet ovat todellakin kauniita ja niitä on riittämiin meille kaikille. Näin jopa unen, jossa keräsin ison korillisen kauniita erivärisiä vaahteran lehtiä. Se oli hauska uni, joka jäi mieleeni.

    VastaaPoista
  5. Olen usein kokenut, kun elämä oikein vie lujaa, joutuu ikäänkuin sivusta katsojaksi, ulkopuoliseksi. Oma elämä, mennä vilistää ihan niin kuin tykkää, ei kykene vaikuttamaan suuntaan. Yrittää vain räpiköidä, että pysyy hengissä. Pienetkin seesteiset jaksot, auttavat saavuttamaan tasapainon, on helpompi keskittyä olennaiseen. Kauniit runot, pidän niistä jokaisesta paljon. Hyvää, rauhallista ja levollista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Pidin runoistasi todella paljon. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Ja voi että, välillä elämä vie niinkuin kuoriämpäriä (sanoo äitee90v). Siinä on ihmettelemistä ja tutkimista. Pidän erityisesti viimeisestä runosta. Syssyinen tervehdys ja kauniiden hetkien täyttämää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  8. Vinks! Blogissani on jotain sinulle ;)

    VastaaPoista
  9. Oi ystäväiset, onpa mukavaa tulla tänne lukemaan kommenttinne. Olen ollut töissä koko viikonlopun ja vielä huomisenkin olen, joten aikaa rauhoittumiseen jää vain muutama illan tunti. Ensi viikonloppuna onkin sitten pidempi vapaa, joten sitä odotellessa.
    Kiitos ystävällisistä sanoistanne ja toivon kaikkea hyvää teidän viikonlopun jatkoonne. Nyt lähden käymään Valokin blogissa, että mitäs siellä oikein onkaan...

    VastaaPoista