.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 16. lokakuuta 2009

Lapsuuden ensilumi

Muinainen etelä, muinainen pohjoinen,
minä sijaitsen jossain välissä sen.
En mene itään, en länteen.
Olen ikuinen.
© Runotalo




Herään ja avaan silmäni. Ensimmäiseksi huomaan miten kauniit valkoiset lumihiutaleet leijailevat alas hiljalleen. Tuntuu aivan samalta kuin lapsena; nopeasti ylös vuoteesta, tarpeeksi lämmintä ylle ja sitten ulos ihmettelemään valkoiseksi muuttuvaa maailmaa. Puutarhassani sammaleet vielä vähän pilkistävät ensilumen alta. Vesi tippuu räystäiltä, muuten piha on hiljainen. Nyt on ihan pakko vain hymyillä.



7 kommenttia:

  1. Runosi ovat niin kauniita.. ja kuvat myös! Oletko tehnyt runoistasi kokoelmaa?

    VastaaPoista
  2. Tämän blogin myötä olen hiljalleen alkanut miettiä tuota asiaa tai jotain sen tapaista. Nykypäivänä se ei taida enää olla niin monimutkaista toteuttaakaan.

    VastaaPoista
  3. Meillä on satanut vain vettä koko päivän,mutta äsken jo vähän tuli räntää...joten jospa aamulla täälläkin herättäisiin ensilumeen...

    VastaaPoista
  4. Minäkin odotan ensilumea täänne lounaisrannikolle...
    Se hetki, se tuoksu ja se valoisuus tuo lapsuuden mieleen, jolloin piti heti saada sukset esille...

    VastaaPoista
  5. Niin, siinä on varmasti jotain taikaa siinä ensilumessa ja todellakin - se tuoksuu!

    VastaaPoista
  6. Katseeni vasta nyt osui tuohon runoon! Se on mitä vaikuttavin. Pidän kovasti. Ytimekäs.

    VastaaPoista
  7. Siis tuo olin minä, olin kirjautunut kirjallisuusklubimme tunnuksilla vahingossa...

    VastaaPoista