.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Voimaruno: Tuohi tuulen - Päästä jo irti







Tuohi tuulen - Päästä jo irti



Olet tuohena koivun rungon pinnalla
tuuli repii, myrsky riepottaa,
mutta yhä edelleen sinä olet osa koivua.
Voit päästää otteesi
lähteä lentoon tuulen mukana
sen matkaan, seikkailuun
katsoa mihin tuuli sinut vie.

Ehkä lämpöisiin maihin
kenties keskelle meren aavaa
välkehtivään aurinkoon 
tai tomuksi avaruuteen saakka.


Sinä voit päästää irti,
sinun ei tarvitse olla kiinnittyneenä
koko elämääsi samaan paikkaan,
tottumukseen ja tapaan.

Sinussa on tarpeeksi rohkeutta,
että voit jo irrottaa otteesi.

Olet tuohi, 
olet vahva ja kaunis 
omalla tavallasi.

Sinussa on voima sytyttää tuli
iloisiksi rätiseviksi liekeiksi
jos niin tahdot.

Tarvitset vain pienen kipinän 
voidaksesi palaa iloisesti,
ehkä pienen puhalluksen 
tuolta ystävältäsi tuulelta,
jota et heti tunnista ystäväksesi,
sillä niin kovasti se sinua riepottaa,
kiskoo irtautumaan totutusta ja turvallisesta.

Ethän pelkää ystävä,
päästä irti,
lähde matkaan.

Anna sydämesi palaa,
anna sen liekin hehkua,
täytä se valolla, 
unelmilla odotuksesta,
innosta ja jännityksestä.
 
Elä jo!


Kirjoitin tämän voimarunon tänään itselleni. Pyysin sisimmältäni itselleni voimarunoa, että löytäisin luottamuksen ja vahvuuden uudelleen. En tiedä miksi tänään hetkeksi kadotin luottamuksen omaan polkuuni. Unelmieni ja oman näköisen elämän toteuttajan polku ei ole joka hetki täynnä riemua ja onnea vaan siihen mahtuu myös pelkoa ja luottamuksen puutetta. Sellainen ihminen olen tällä matkallani ja se on osa tätä kokemustani tässä elämässä.

Välillä minulla on heikkouden hetkiä, jolloin mietin valitsemaani suuntaa. Polkuni on paikoitellen pimeä enkä pysty näkemään mitä kauempana edessäni on. Pitäisikö kääntyä takaisin? Silloin olisin taivaltanut tänne saakka aivan turhaan. Ehkä aurinkoinen niittyni on juuri tuon seuraavan mäen takana? Harmillista, jos en katsoisikaan sinne.

Uskon, että parhaimmat ja vahvimmat voimarunot meille annetaan juuri silloin kun niitä eniten tarvitsemme. Tänään minä sain nämä sanat voimaksi ja tahdon jakaa ne nyt heti jokaiselle joka niitä tarvitsee. Luotetaan siihen, että elämä kantaa. Päästetään irti niistä asioista joita emme enää tarvitse. Ollaan rohkeita. Eletään.

Hyvää huomista ja alkavaa uutta viikkoa!


2 kommenttia:

  1. Upea kirjoitus.
    Tuollaista voimaa kuin tuossa runossa on varmaan tarvitsee jokainen välillä.
    eletään, ei anneta periksi eikä käännytä takaisin...rohkeudella, avoimuudella, tyyneydellä eteenpäin.
    Ihanaa päivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna. Niin se on, että välillä tarvitsemme enemmän ja välillä riittää vähemmän <3 Tänään on ollut oikein hyvä päivä ja samaa toivon sinullekin <3

      Poista