.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

torstai 17. lokakuuta 2013

8 voimarunoa ensilumen kunniaksi



Näkymä tuvan ikkunasta tänään iltapäivällä. Puun keltaiset lehdet ja vanhan navetan katto peittyivät lumeen. Ensilumen kunniaksi poimin voimarunosivulta kahdeksan runoa hakusanalla lumi.


I

Ruutujen takaa katson maailmaani.
Se on valkoinen, puhdas kuin lumi.



II


Lumisen kuusen alla on porojen koti.
Minä seison kaukaisuudessa niitä ihaillen.
En tiedä miksi minua kiehtoo tuo outo näky,
jossa lumi on puhdas ja välkkyvä,
jossa mikään ei liiku ja kuitenkin on niin elävää.
Hengitän ja näen hengitykseni huurun.
Hymyilen taas.




III


Puiden lumisilla oksilla
minua odottaa äärettömyys.
Olen valmiina lähtöön,
lennän, leijun...
Olen lumen valtakunnassa
- niin vapaa.




IV


Lumisilla kentillä asuvat hiljaiset pedot.
Toisinaan ne pyydystävät ihmisiä, myös hyviä ihmisiä.

Tunnet, että olet koukussa tai loukussa etkä pääse irti.
Olet lumen sokaisema ja kaikki tuntuu
tyhjänpäiväiseltä ja turhauttavalta.

Silloin voit ottaa lumilapiosi ja kaivaa.
Kaivaa kunnes lumi pöllyää ympärilläsi,
kunnes kaikki hiljalleen muuttuu ja alat nähdä uusin silmin.
Lumisten kenttien kutsulla on tarkoituksensa
- aina.



V



Kauniilla kuutamolla
pieni hopeinen neito
kulkee hangella.

Metsä on öinen ja jäinen,
tuuli puhaltaa niin hyinen,
pienellä neidolla vain
ohut vaaleansininen
silkkipuku yllään,
se liehuu tuulessa.

Hopeiset hiukset tuulessa hulmuten,
timantit sadat hiuksissaan välkkyen,
helmoissaan upea lumikidepitsi hohtaa,
kuun neito hopeinen, taianomainen.


Tulethan yksin,
öiseen hyiseen kuutamometsään,
sen hopeanhohtoon, lumoon
tuota neitoa hangille tapaamaan.

Paljain jaloin, paljain varpain,
pakkaslumi varpaissa kirveltäen,
löydät aarteen
sydämessäsi, sisimmässäsi,
säihkyvänä kuin jäinen kuun timantti.


VI


Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri
kulkee ylös alas mäet ja kummut lumiset.
Haaveilee pienen pieniä pikkuruisia haaveitaan
unelmoi joulupuurosta ja silavasta
tahtoo sytyttää monen monta
pienen pientä pikkuruista kynttilää.

Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri
käpertyy tänä jouluna onnellisena
omassa pienen pienessä pikkuruisessa
kotikolossaan ja huokaa hiljaa
- Oi ihanaa, joulu on!



VII



Kaikki lepäävät lumen alla,
outo tunne,
lumiset koivun oksat yläpuolellani,
turvallinen olo oksiston sisällä,
kaaren pehmeä valon tuntu,
tapaan vanhan ystävän,
vanha voimasiili nukkumassa
penkillä lumen alla,
ikivihreän yllättävä ilmestyminen,
kiulukkamaailmaa äärettömään,
korkeiden kukkavarsien taivutukset,
kuuntelen pehmeää talven hiljaisuutta.



VIII


Lumitähtöseni
te olette maailman 
kirkkaimmat tähdet 
tänään

Metsän reunassa
kajastaa auringon valo
kirkkaampana

Pienen hetken olen siinä

Valo on toinen todellisuus






2 kommenttia:

  1. Sinä olet jo saanut kosketuksen ensilumen valkeuteen :)
    Kiitos runoista, ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meillä on vieläkin maa valkoisena. Vähän outoa, kun on niin paljon vihreää lumen alla.
      Oikein hyvää viikonloppua myös sinulle Hanna <3

      Poista