sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kaikilla hyvä ja lämmin olla


Nauraessani pimeään yöhön
otan käteeni palavan soihdun,
sytytän sillä kuun ja auringon
liekkeihin tulenpunaisiin,
niin että kaikilla olisi lämmin
ja hyvä olla tänään.
Runotalo

 


Toistan kaikkia värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani.
Minä kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa.


Tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan
ja silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsän polkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa,
että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.
Runotalo
 

 

Tiedostaessani itseni
ja oman olemukseni vahvuuden,
tunnen miten seison omilla jaloillani
vahvasti, tukevasti, horjumatta.


Tiedän mikä on tehtäväni,
tiedän miksi olen täällä
- rakastaakseni elämääni täydesti.
Runotalo

 


Löydän puutarhastani pienen ihmeen, jota en ole huomannut aikaisemmin. Pakkasen nipistellessä poskiani aamun kuulaudessa polvistun hiljaa tämän pienen äärelle. - Olet kaunis, niin kaunis. Aamuinen taivas luo kaiken ylle taianomaista hehkua ja aistin hiljaisuuden, tunnen miten luonto hellii ja hoitaa sydäntäni, virkistäen koko olemustani.

Yhä uudelleen voin saavuttaa pienen hetken, palasen lapsuuden lumoa. Niitä satumaisia hetkiä, jolloin joulun odottamisessa on aitoa jännitystä. Lumi ja pakkanen eivät haittaa ja harmita, päinvastoin niistä iloitaan. Tänä aamuna minulla on paksu talvihaalari ja voin huoletta kuvata maanrajasta kohti taivasta. Nämä lapsenmieliset hetket inspiroivat minua aina yhtä paljon ja aina yhä uudelleen. Hyvän mielen voi saavuttaa pienillä asioilla.

Iloista tulevaa viikkoa. Antaa pienten asioiden ilahduttaa ja pakkasen johdattaa hyvien muistojen äärelle, oikeaan talveen ja joulun aitoon tunnelmaan.


keskiviikko 24. marraskuuta 2010

tiistai 23. marraskuuta 2010

maanantai 22. marraskuuta 2010

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Aamu Susannan mökillä

 

Metsänhenki oli puhunut minulle
jo monia vuosia,
mutta en ollut halunnut
sitä kuunnella,
viesti oli minulle outo ja etäinen.
Eräänä päivänä
minulla tuli suru ja ikävä
metsän henkeä,
tahdoin koskettaa sitä,
kysyä monta kysymystä,
en ollut enää vieras, outo ja etäinen,
olin samaa klaania, samaa sukua.


Tiesin, että metsänhenki oli minun todellinen isäni,
minun vanhempani, sukuni ja juureni olivat metsän kaarnassa,
syvällä puiden sydämessä löytyisi minun sydämeni,
alkujuuret, minun henkeni ja sieluni koti.
Runotalo


 

Tänään olen askeleen lähempänä,
tänään edistyn lisää.
Jokainen päivä on lahja,
käytän sen parhaalla
mahdollisella tavalla
Runotalo



Pyri lähemmäksi itseäsi.

Kutsu todellinen itsesi,
voimasi, luoksesi, yhteyteesi.
Silloin olet todella vahva ja viisas.
Runotalo


 

Vietimme työporukan kanssa ihanan pikkujoulun Susannan mökillä. Kuvissa on sunnuntai aamupäivän tunnelmia, aurinkokin paistoi hetkisen. Illalla pihamaa näyttäytyi kauniina lyhtyjen ja kynttilöiden valossa. Lumi on niin kaunis. Paikka on rauhaisa ja tunnelmallinen.

Arjessa voisi olla enemmänkin tällaisia juhlahetkiä. 16 iloista naista pienessä mökissä nostaa tunnelman korkeaksi ja tuntuu hyvältä, kun saa nauraa oikein sydämensä pohjasta. Oli ihanaa viipottaa lumessa huopatossuilla ja saunoa perinteiseen malliin. Valvominen verottaa hieman fyysisiä voimavaroja, mutta toisaalta henkisen puolen akut on ladattu pitkäksi aikaa.


Uusi viikko odottaa puhtoisena, lumenvalkeana ja kirjoittamattomana. Mitähän siihen kirjoittaisi?


lauantai 20. marraskuuta 2010

perjantai 19. marraskuuta 2010

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

tiistai 16. marraskuuta 2010

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Luota sisäiseen kompassiin

 

Hiljaa niin hiljaa
vain olla tahtoisin;
alla tähtien taivaan
kaiken unhoittaisin.
Runotalo




Kun kuulen kutsun hiljaisen
seuraan sitä, en epäröi
sillä tiedän se on
minun sisimpäni ääni
joka tahtoo puhua minulle, kuiskata
olet minulle tärkeä, olet hyvä.
Runotalo
 

Hyvyydestä voit saada voimaa
salaista ja hehkuvaa.
Ole aidosti hyvä,
älä mieti mitä
voisit itsellesi saavuttaa.
Tee vilpittömin mielin
palveluksia muille,
huomaat mikä on salaisuutesi.
Runotalo


Lumen peittämässä puutarhassa on lumikiteillä kuorrutettuja pieniä tähtösiä. Polvistun niiden äärelle pieneksi hetkeksi. Tämä hetki on kaunis, niin hiljainen, äänetön.
 
Opettelen edelleen elämään luottaen. Tuntuu hyvältä elää ilman pakollista tavoitetta. Teen asioita hetkessä ja täytän päiväni asioilla joista nautin.
 
Toki on asioita, joista en pidä ja nekin on pakko tehdä. Pyrin etsimään niistä pakollisistakin asioista parhaat puolet. Luulen, että sitä kutsutaan flowksi. Sitä että kuljen virran mukana, annan sen viedä. Tuossa virrassa on paljon hyviä hetkiä ja sen varrella kauniita maisemia. Minä hengitän syvään ja katselen, koen.
 
Suunnistan tunteella ja luottaen tulevaan viikkoon. Sisäinen kompassi toimii!


perjantai 12. marraskuuta 2010

torstai 11. marraskuuta 2010

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

tiistai 9. marraskuuta 2010

maanantai 8. marraskuuta 2010

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Voimaa mielikuvista


Kuusikossa minua katseli
jokin pieni eläin,
jota en tunnistanut
tästä maailmasta.


Halusin mennä silittämään sitä,
halusin ottaa sen syliini,
tuntea sen lämmön,
vahvuuden ja elämän voiman.
- En uskaltanut,
olin yksinäinen edelleen.


Tuo pieni eläin oli rohkea,
se hyväksyi oman olotilansa,
yksinäisyytensä.
- Minusta tuntui,
että se nautti siitä.
Runotalo

 


Tuuli on puistossa yksinäisenä,
odottaa myrskyä kaverikseen
saadakseen siltä voimaa,
puhaltaakseen yhdessä
niin kuin vain kaksi voivat puhaltaa,
niin että kaikilla olisi enemmän.
Runotalo
 

 

Kulkiessani maailmassa
näen kaiken
selvemmin, kirkkaammin.


Ei ole tähtiä,
ei ole kuuta,
ei -
on tuhansia tähtiä,
miljoonia kuita,
sata aurinkoa,
jotka hakkaavat kultarumpua
viidakon pimennossa,
miljoonia kiitäviä meteoriitteja,
jotka tahtovat tulla nähdyksi
ihmisen kaltaisena
ollakseen sitä mitä maailma on.
Runotalo

 

 

Valkokartiokuusien oksille laskeutuvat tänä aamuna lumihiutaleet. Puuterilumi on kaunis kiinnittyessään vihreisiin neulasiin.

Päivät ja viikot kulkevat ohitseni nykyisin hurjalla vauhdilla. Samoin tämä viikonloppu on ohi ennenkuin se oikeastaan edes alkoikaan. Miten voisin hidastaa ja kokea kaiken täydemmin? Jokaisena päivänä muistutan itselleni, että eläisin läsnä hetkessä.

Yksinäisyyden opetteleminen vahvistaa. Ajatuksena yksinäisyys on minulle pelottava, mutta kokemuksena se on todellisuudessa usein vapauttava. Ajatuksissani vaellan yksin ja vapaana lapin erämaassa vain hiljaisuus ja korkeat vuoret seuranani. Pelkkä mielikuva antaa minulle rohkeutta ja voimaa. Uskon, että on mahdollista tukea itseään mielikuvien avulla. Mitä sinä tahtoisit vahvistaa itsessäsi? Kannattaa kokeilla mielikuvien voimaa. Saatat yllättyä iloisesti.

Uusi viikko alkaa hitaasti paikalle hiipivässä talven tunnelmassa. Valkeus tekee minut onnelliseksi; se hiljentää ja pehmentää maailmani.

Hymyillen kohti uutta seikkailujen vauhdikasta viikkoa ja elämäni ohjaksissa olen yksin minä.




perjantai 5. marraskuuta 2010

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

tiistai 2. marraskuuta 2010

maanantai 1. marraskuuta 2010