.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 18. syyskuuta 2009

Pienin askelin kohti unelmaa

Kaikuna jostain kuulen oman ääneni kutsun.
Mietin minne se minut veisi, jos tottelisin sitä.
Rohkenisinko sittenkin?
© Runotalo



Kulkiessani sateen raikastamassa ulkoilmassa huomaan takapihallamme tämän katajan. Siinä on samanaikaisesti useita marjoja, jotka ovat eri vaiheissa. Niin on minunkin unelmieni ja projektieni laita. Ne kypsyvät hiljaa jossain alitajunnassa ja öisin punon niitä yhteen unimaailmoissani. Tänään rakensin itselleni tänne unelmamittarin. Laitoin siihen askelmia, joilla minun olisi edettävä päästäkseni päämäärääni. Pilkon askeleitani vielä pienempiin osiin heti kun vain ehdin. Tuntuu hyvältä, kun saa selkeytettyä omia päämääriään. Kutsun sinut mukaani miettimään omia askelmiasi tikkaillasi kohti unelmiasi. Mikä on sinun päämääräsi vai tuntuuko, että olet jo saavuttanut kaiken haluamasi? Olisi hienoa lukea kommenteista ajatuksianne, sillä haluaisin kovasti oppia lisää siitä mistä me naiset elämässämme unelmoimme vai unelmoimmeko me laisinkaan?


5 kommenttia:

  1. Joskus oli sisimpäni unelmia pullollaan. Ne tuntuivat vain unelmilta, saavuttamattomilta. Niiden ajattelu toi kyyneleen kostuttamaan silmänurkkaa. Sieluni itki. Työnsin unelmat takaisin siivilleen ja lennätin ne jatkamaan matkaansa.....
    Suuria askeleita, pieniä askeleita. Niitä olen elämäni unelmien polulla ottanut, eteenpäin päässyt, välillä peruutellut, palannut.
    Sitten. Kun unelmista suurin, josta en ollut , minä pieni, osannut edes unelmoida, sai täyttymyksen....Hän tarttui käteeni eikä enää irrottanut. Silloin unelmani kohosivat siivilleen, eivät lähteäkseen vaan noustakseen ylemmäs, ylemmäs. Pienistä asioista tuli suuria UNELMIA. Hymy lapseni kasvoilla. Kiitos jokaisessa päivässäni. Lempeys ohikulkevan katseessa. Hetki. KAikkinainen kauneus ympärillä silmien etsivien nähtävänä. Mielen tyyneys. JA ne täyttyvät täyttymistään.
    Mutta kuuluuhan naisella olla unelmia, jotka unelmiksi jäävät....vähäisyydessään, hiukan häpeissään.....Mikähän omani olisi?! Viikonloppu Pariisissa ukkokullan kanssa!!
    :) Iloa ja unelmia viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit hyvin unelmiesi askeleista!
    Tinttarus kirjoitti myös hyvin!

    Arjen onni on ehkä myös sitä todeksi elettyä unelmaa:)Oma koti, perhe, terveys ja nyt myös rakas kesäpaikamme, ne ovat minun toteutuneita unelmiani:) Vielä, kun työkuviot selkityisivät saisin rauhan siltä osin. Tuo Pariisin matka kuulosti kyllä upealta, sinne kun pääsisi perheen kans tai miehen kans kahden...:) Matkustelemme, mutta olisi upeaa jos vois matkustella hieman enemmän ja itse vois päättää milloin...:)

    Unelmien täyteistä viikonloppua sinulle!:))

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvistä kommenteista Tinttarus ja Marge. Auringonpaisteinen viikonloppu jatkuu :)

    VastaaPoista
  4. Elämässäni unelmilla on ollut suuri osuus. Monet niistä ovat toteutuneet, monet jopa mielipahakseni, koska en arvannut, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Unelmat ovat tarkoituksia, syitä joiden vuoksi elää.

    Nyt vedän henkeä, jotta selviytyisin ja jatkaisin matkaa. Elämä on antanut minulle paljon, mutta nyt myös otti hyvin, hyvin paljon. Kaipaan taas unelmiani, moottoriani, käyntivoimaa.

    Unelmointikyky ei siis olekaan itsestään selvyys, vaan herkästi lähestyttävä luomisen muoto. Hiljaa sitä kohti taas astelen.

    VastaaPoista
  5. Hienosti kirjoitettu Pilviharso - herkästi lähestyttävä luomisen muoto eikä itsestään selvyys. Kiitos.

    VastaaPoista