.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

lauantai 9. tammikuuta 2010

Osana ikuista perhettä

Jos osaisin,
lähtisin taivaalle
katselemaan kuuta ja tähtiä.
Liittyisin perheeseeni
ja olisin yksi heistä.
Runotalo




Miksi kaikki on niin ihastuttavan sinistä juuri ennen maiseman pimenemistä? Muistelen miten äitini kertoi mamman viettäneen tuvassa keinustuolissa istuen hämytiimaa. Olisi hienoa istua rauhassa keinuen lankkulattian naristessa ja katsella ruutuikkunoista miten maisema muuttuu hetki hetkeltä, kunnes lopulta tulisi pimeää. Jonain päivänä toteutan tuon hetken ja samalla kunnioitan hiljaisuudessa Pauliina mammani kaunista muistoa, rakkaudella hymyillen hänen vanhan kansan viisaudelleen.


4 kommenttia:

  1. Kaunis ajatuksia herättävä runo!
    Ennen ihmisillä tuntui olevan enemmän aikaa nauttia hetkestä kuin nyt? Nyt kiire ja turhakin touhuilu syö aikaa pysähtymiseltä. Ihana ajatus, että vain istuisi ja katselisi illan tummumista ja viettäisi samalla aikaa hiljaisuudessa omien ajatustensa kanssa....

    VastaaPoista
  2. Kaunis runo!
    Olen ihaillut tänään ja eilen tuota sinistä hetkeä ulkona pakkasessa. Miten kauniiksi se saakaan kaiken, suosittelen ;)

    VastaaPoista
  3. Kaunis runo:)
    Ihailen usein sinistä hetkeä, ja tuo hetki tuo usein mieleeni edesmenneen rakkaan appeni, joka usein puhui tuosta taianomiasesta sinisestä hetkestä:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ystäväiset - nautitaan sinisistä hetkistä. Tänään tuo hetki karkasi minulta, mutta yritän huomenna pysähtyä uudelleen oikeaan aikaan ihailemaan.

    VastaaPoista