syvällä vihreässä maassa
kuin metsässä, sammalikossa
piiloutuneena.
Tunnen, että kukalla on minulle
kerrottavaa minusta itsestäni.
- En tahdo kuunnella,
minulla ei ole aikaa.
Kuljen ohitseen pysähtymättä
niin monet kerrat.
Tänään olen päättänyt,
että pysähdyn ja kuuntelen.
Otan vastaan oman kasvuni;
kuuntelen mitä kukalla
on minulle kerrottavaa
ja sitten toimin ohjeiden mukaan.
Vihreä kukka on minun sisimpäni
ja sitä minun on kuunneltava,
muuten petän itseäni.
Runotalo
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-lD2Q4p0U_b8s1Vnu24Ukxfst73L5VC2N-_ixY57P-mYDFhoUg4QBwi7LUh0jMrKByF-nKUcl3dJLkNkvdV2qanIpqgePWzZCwxhXj2-7TVnw2KyxbCX0bttLCjXDOexmbYHsqXgF16Q/s320/10012010+054.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti