Odotan, odotan
Kauniisti hiljaa hiipien
oksien varjojen raoista
näen sen hiipivän varovasti
se tulee luokseni
koskettaa, hipaisee
ojennan ohuen käteni
kosketan takaisin
me tunnistamme toisemme
hymyilemme
Jään hiljaa niin hiljaa
odottamaan, odottamaan
Leijuva, ihana, kevyt ja koskettava.
VastaaPoistaKiitos Valokki! Et varmaan voi uskoa, mutta olin juuri menossa etsimään blogisi linkkiä, kun huomasin uuden kommentin saapuneen, klikkasin sitä ja se olitkin sinä, joten siitä pääsin sitten heti blogiisi. Siellä oli ihana tarina siitä naisesta, joka on ihan uupunut...kirjoitin blogiisi kommentin, mutta kun minä en pysty kommentoimaan kuin pop up ikkunoihin ilmeisesti niin en saanut sitä kommenttiani läpi - harmi. Toivottavasti huomaat tämän viestini. Kuvasi ovat aivan ihanan ihmeellisiä.
VastaaPoista