.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia

Matkani on yhä alussa,
olen edelleen samassa pisteessä.
Niin kauan kun en uskalla astua
kehän ulkopuolelle
kierrän samaa rataa ympäri, ympäri...

Tänään hivuttaudun hieman ulommas
ja huomenna olen jo ulkona kehältäni.
- Löydän uudet ulottuvuudet elämääni.
Runotalo





Pakkanen ja lumi ovat maalanneet maiseman satumaaksi. Astelen hymyilevänä kaiken kauneuden keskellä. Saavun puutarhani keskipisteeseen ja huomaan kuutamohortensian kukkien piiloutuneen lumen alle. Hetken mietin - voisinkohan? En voi vastustaa kiusausta vaan minun on kokeiltava laittautua selälleni lumiseen maahan, katsottava kuutamohortensian kukkia alhaalta ylöspäin, miltä ne mahtavat näyttääkään? Aivan, aavistin oikein. Ne näyttävät kauniimmilta kuin osasin kuvitella ja samalla ymmärrän, että en ole pitkään aikaan tehnyt tällä tavalla; katsellut maailmaa tästä näkökulmasta.


4 kommenttia:

  1. Tuo runo osui kyllä suoraan sydämeen. Sanoitit ajatuksen, joka on ollut sisälläni! Kiitos: )
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  2. Kaunis, viisas tuo runosi..
    joka aamu olisi hyvä lukea runosi ennen päivään siirtymistä...

    miten ihana ois heittäytyä pehmeään lumihankeen ja tehdä enkeleitä!!
    Ehkä saamme tammikuussa lunta?

    VastaaPoista
  3. Ihmettelinkin, miten nuo kuvat on oikein otettu. Tosi hienoja!
    Samalla teit kauniita enkelinkuvia hankeen. Oi, tulisipa lunta :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Carita, hienoa, jos löysit itsellesi runosta jotain.
    Hanne: käytännössä julkistan näitä tekstejäni aina iltaisin, kun aamuisin lähden niin hopulla ajelemaan töihin...päivän aloituksena varmasti hyviä, uskon itsekin niin, sillä aamuisin kirjoitan näitä runomaisia tekstejä samalla, kun kirjoitan Julia Cameronin kirjan ohjeiden mukaan aamusivuja.
    Uuna: voin kertoa, että eipä tullut kovin kauniita kuvia hankeen, sillä niin paljon jouduin kiemurtelemaan, että pääsin lopulta ylös sieltä pensaan alta :)
    Kiitos kommenteistanne jälleen kerran. Niitä on aina ilo lukea.

    VastaaPoista