Olen poissa vai olenko sittenkään?
Unimaailmassa on taikaa,
etsin siellä omaa sisintäni.
Tarkistan kaikki lukot,
ne avaan ja aamulla olen vapaa.
Lennän aurinkoon, sen kirkkauteen.
© Runotalo
Tämän päivän viimeiset valonsäteet heijastuvat kalliokielon pakkasen haalistamiin lehtiin. Kiitän tästä päivästä, jokaisesta kohtaamastani ihmisestä ja jokaisesta kokemastani hetkestä. Huomenna alkaa uusi päivä, eteeni saapuvat uudet valonsäteet ja uudet kokemukset. Odotan niitä hymyillen.
Niin kaunis, herkkä kuvaa, runo..
VastaaPoistaKaikki hyvä tarttuu...kiitos sinulle!1
Ihanaa tätät päivää!!!
Täältähän löytyi vaikka mitä kaunista! Tulen toistekkin :)
VastaaPoistaKiitos! On ihmeellistä ja mukavaa, kun tulee tänne blogiin ja täällä on ystävällisiä kommentteja ihanilta ihmisiltä. Saatte hymyn aikaan ja mieleni iloiseksi. Mari olet uusi lukija - lämpimästi tervetuloa tänne!
VastaaPoista