.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

maanantai 19. lokakuuta 2009

Kiipijäjalat

Kiipijäjalat oli pienellä linnulla sulissaan.
- Ihmettelin.

Minäkin halusin päästä supernopeasti puuhun,
ylös katselemaan kuuta, tähtiä ja aurinkoa.
© Runotalo







Tänään ulkona puutarhassa on pehmeän utuinen tunnelma. Löydän paljon uusia pieniä yksityiskohtia, joita en ole ollenkaan huomannut aikaisemmin. Pakkanen alkaa hiipiä seurakseni kuin salaa hivuttautuen. Tämä on minulle ensimmäinen syksy, jolloin tunnen iloista odotusta talven tulosta. Olen innoissani uusista luonnon taideteoksista, jotka uskon löytäväni lumen ja pakkasen myötä.


4 kommenttia:

  1. viehkeitä, herkkiä kuvia...
    Luonto on täynnä ihmeellisyyksiä,
    kun ne vain osaa löytää..
    koskaan niihin ei kyllästy!

    VastaaPoista
  2. Niin, täytyy olla valpas ja hereillä, jotta jotakin havaitsee. Sinä teet niin.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu siltä, että se mihin kiinnittää huomionsa alkaa automaattisesti lisääntyä. Kummallinen ja hauska juttu :)

    VastaaPoista