Runojeni puu

Runo oli puussa.
Otin sen suuhuni ja puhalsin.
Puhalsin lujaa
kunnes se lensi itsensä
maailman silmiin.
© Runotalo

Pihallamme on paljon haravoimattomia lehtiä paksuna kerroksena. On hauskaa kävellä lehtien seassa niin että lehdet oikein kahisevat ja lentelevät ympäriinsä. Kuinka paljon erilaisia lehtiä maassa jo onkaan. Kuin sattumalta tämän päivän teksti kertoo puusta ja siitä miten runo lentää kuin lehti puusta maailmaan. Runojeni lento on alkanut - yli 20 vuotta ne odottivat minun runojeni puussa ennenkuin uskalsin puhaltaa niitä liikkeelle. Nyt toivon, että ihmiset kahlaavat iloisesti ja vapaasti runojeni lehtimeressä löytäen itselleen hymyä ja positiivista voimaa.