Kuljen täällä sinisellä pallolla
jota maailmaksi kutsutaan,
olen rakastunut tähän palloon
tähän sinisyyden mereen,
tähän taivasmaailmaan,
tähän mihin jokainen meistä
tahtoo kasvattaa omia juuriaan
ollakseen yhtä äitimaan kanssa,
että olisi se mikä on tullut olemaan,
että olisi jotain enemmän
kuin pelkkä ihminen, pieni olento,
tämän pallon pinnalla kulkemassa.
Rakkauteni äitimaahan on
suurempi kuin vuoret,
suurempi kuin yksikään valtameri
ja silti tähdet taivaalla
ovat minulle yhtä rakkaita,
yhtä kaukaisia kuin ajatukseni
joka kantaa kauas taivaan sineen
kiirien kohti kaukaisimpia
avaruuden äärettömyyden rantoja.
Ajatukseni on valoa nopeampi,
se voi kiitää kuin raketti
sinne minne sen tahdon kulkevan,
sillä niin on valo ja rakkaus yhtä
ja se voima on oleva minun sydämessäni
kätkettynä odottamassa
että valjastan sen käyttööni,
että tämä pallo voisi olla se mikä
se on,
että se olisi valmis rauhaisa satama
mihin voin tulla käymään sitten
kun löydän todellisen itseni,
sen joka on suurempi kuin yksikään
valtameri,
sen joka sisältää kaikki tähdet ja
avaruuden,
sen jolle kuutamoinen tervehtää
iloisesti
ohi matkatessaan.
En voisi olla suurempi
enkä voisi olla yhtään pienempi
sillä samaan aikaan
kun olen suurin kaikista
olen myös pienimmistä pienin,
sillä minä olen kaikkialla,
ei ole olemassa erillisyyttä,
kaikki me olemme samaa,
kuin samaa olentoa,
maapallo on yhtä kanssani,
siksi olen oleva rakas itselleni
ja sillä tavalla maailman on
pelastuttava
että elämä voisi jatkua,
että tämä yksi olisi edelleen yksi.
- On -
Julkaisen lisää uusia voimarunojani uudella runosivulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti