.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Hokkuspokkus-tekoja


Aamuisin niityillä on usvaa,
minä kelaan sitä pienelle vyyhdilleni,
että saisin itselleni lämpimän takin
talvea vastaan.


Odotan valoisaa,
odotan pakkastähtiöitä.
Odotan luonnon karua kauneutta,
joka vastaisi minulle hiljaa,
kietoisi minut omaan lämpöönsä
josta en tahtoisi lähteä koskaan pois.
Runotalo
 

 

Tässä minä olen, olen ollut niin useasti ennenkin.
Olisinko tänään erilainen kuin eilen,
olisinko tänään kasvanut edes päivän verran eilisestä.


Mittaan joka päivä oman kasvuni.
Tiedän, se ei ole suuren suurta,
mutta huomaan kyllä pienen edistymiseni.
Se tapahtuu juuri silloin, kun en huomaa tarkkailla,
juuri silloin kun en ole varuillani,silloin kun vain olen enkä edes yritä.
Runotalo



Kuullessaan linnun laulavan
juuri hänelle,
hän ei enää voinut vastustaa
linnun kutsua.


Hän oli valmis seuraamaan lintua
ihan minne tahansa;
hän astui toiseen maailmaan,
toiseen ulottuvuuteen.


Se paikka ei todellakaan
ollut tästä maailmasta
koskaan kuullutkaan.


Hän oli innoissaan,
sillä lintu näytti tietä edemmäs.
Siellä näytti vielä kauniimmalta
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.


Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa.
Hän toisi sen mukanaan
tähän toiseen ulottuvuuteen,
karuun maailmaan,
niin että toisetkin voisivat
nauttia sen kauneudesta.


Hän pujahti ulos maalauksestaan,
joka oli hänet ottanut mukaansa.
Lintu istui yhä siinä
sanomatta sanaakaan,
laulamatta säettäkään
kenellekään toiselle.


Vain niille, joille oli taito annettu
nähdä ja kuulla
hieman enemmän kuin tavallisesti
- se lauloi ja vei mukanaan.
Runotalo




 

Viikkoni on ollut luovuutta pullollaan. Hyvää mieltä ja iloisia löytöjä. Puutarhassa löysin hiirenvirnojen kauneuden jäkälöitynyttä aitaa vasten.
Odotan valoisaa, odotan jokaista uutta päivää. Odotan aamun hetkiä pimeän keskellä runoja kirjoittaen, odotan ajomatkoja töihin luonnon muuttuvista maisemista nauttien.
Päivät ovat yllättäen hyvinkin erilaisia pienine sattumuksineen. Minä olen erilainen joka päivä, joka hetki. Koen asiat aina uudella tavalla oman kasvuni mukaisesti. Se mikä eilen ei vielä innostanut, voi tänään tuntua aivan loistavalta idealta.
Todellisuus on aivan ihmeellinen, moninkertainen ja täynnä taikaa. Olen taikuri omassa elämässäni ja teen pienen pieniä hokkuspokkus-tekoja omalle reitilleni. Poimin taikakukkaset polkuni varrelta iloisena matkaani.
Maailma on hymyileväinen, maailma on kaunis. Niin se on meidän silmissämme, jos vain haluamme nähdä sen mikä on hyvin. Niin paljon on hyvin, niin paljon on mahdollista.
Hymyä viikkoonne!


8 kommenttia:

  1. Oijoi mitä ihanuutta taas! Pidin viimeisestä runosta erityisen paljon, se oli taian omainen ja puhutteli minua. Löysin siitä jotain tuttua ja koetun tuntuista;) Ihanaa, kuinka positiivinen ja pullollaan hyviä asioita viikkosi on ollut, olen siitä iloinen, ja ilo tarttuu mukaani. Otetaan kaikki tulevan viikon pienet asiat. Niin hyvät kuin ikävämmätkin ilolla, uusina jännittävinä mahdollisuuksina vastaan! Taikaa ja onnea viikkoosi!

    VastaaPoista
  2. Niin hienoja! Tuo, että kasvu tapahtuu, kun emme tarkkaile, on niin totta. Tarkkailemalla jarruttaa, siltä musta ainakin tuntuu:)))

    VastaaPoista
  3. Valokki, osaan hyvin kuvitella, että tuo runo puhuttelee sinua, kun ajattelen sinun taianomaista unimaailmaasi. Hienoa, kun osaat ottaa iloni mukaasi! Otetaan vaan vastaan kaikenmaailman juttuja mitä kohdalle tulee...tämä maanantai ainakin tuntui hyvältä: vettä satoi kaatamalla ja autoni lähti käyntiin, vaikka on vähän takkuillut viimeaikoina ja töissä oli iloisia, nauravia hepuli-ihmisiä ja ollaan vasta maanantaissa ;)

    Seija, niin minäkin ajattelen, että meillä on kaikki ainekset itsessämme, kun vain antaisimme kaiken virrata vapaasti, rajoittamatta.

    VastaaPoista
  4. Suloisuutta jälleen!

    Mielestäni ajatuksesi runojen lopussa lipuivat myös aivan kuin runon lailla, niin kauniisti ja täynnä iloisuutta, odotusta siitä mitä huominen tuo tullessaan! Tuli niin hyvä mieli, hippoinen, lämpöinen ja huomiseen luottavainen...

    Minä pidän talvesta eniten kaikista vuodenajoista. "Pakkastähtiöitä"- niin söpöläisen kimmeltävä sana. <3

    VastaaPoista
  5. Inspiroivia hokkuspokkus runoja, pidin kaikista:)

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille Marina, Rosane ja Eija! Toivotan teille oikein, oikein mukavaa viikonlopun alkua :)

    VastaaPoista
  7. Hurmaavia! Miten syksyn sävyt ovatkaan niin kaipuumme täyttymystä täynnä.

    Käyppäs nauttimassa vähän lumisia karpalaloita♥

    VastaaPoista