.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Valoisia varjoja

Todellisuus ei ole sittenkään tässä ja nyt.
Mietin, missä se on?
Lähden etsimään - tänään!
Runotalo




Etsin yhä omaa itseäni, omaa sisintäni.
Tiedän ja tunnen sen olevan lähelläni.
- Minun tarvitsee vain ojentaa käteni.
Runotalo



Kallion jyrkänteeltä katson alas maailmaan.
Kaikki on niin pientä loppujen lopuksi.
- Ole rohkea, ole oma itsesi.
Runotalo





Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.
Runotalo




Kirkkaus on häikäisevää ja tuntuu, että ei voi katsoa mihinkään suuntaan sokaistumatta. Kaikkialla on niin valkoista ja hohtavaa. Seison paikoillani pihatiellä ja odotan inspiraatiota kuten niin monet kerrat aikaisemmin. Näen sammaleisen kiven, johon auringon valo osuu houkuttelevasti. Lähden suunnistamaan kiveä kohti, mutta lunta on todella paljon ja kulkuni on hidasta. Sitten keksin, että kontaten pääsen paremmin eteenpäin, vaikkakin polveni tuntuvat olevan hieman eri mieltä asiasta. Lopulta olen kuusten suojissa ja löydänkin jotain aivan muuta kuin sammaleisen kiven, löydän rauhan. Täällä on mukavaa ja mieleeni muistuu lapsuuden leikkien tunnelmat. Olen taas kiinni hetkessä, joka antaa mieleni levätä. Ei ole ajatuksia, ei yhtään mitään - olen vain tässä.


Aurinkoista ja häikäisevän kaunista sekä tasapainoista viikkoa kaikille!







2 kommenttia:

  1. Kauniita, herkkiä kuvia,
    jossa todellisuus maailmassa ja todellisuus toisessa tasossa kohtaavat...
    Ehkä ei tarvitse edes käsiä ojentaa ja sen voi löytää...hengitän ja löydän perille...

    VastaaPoista
  2. Ajattelet Hanne hyvin samaan tapaan kuin minäkin. Varjo on mielenkiintoinen asia, sen voimme nähdä, mutta sitä ei kuitenkaan voi oikeasti koskettaa...maailmassa on niin paljon ihmeteltävää asioissa jotka ovat meille niin arkipäiväisiä - hengittäminen on myös yksi ihmeellinen, hieno asia :)

    VastaaPoista