Maailmani on hiljainen.
Istun hiljaa keskellä
sydämessä sen.
© Runotalo
Pellon reunassa on valtavan paljon horsmia. Ne ovatkin kiinnostavan näköisiä juuri nyt.
Utuisia kiehkuroita ja kauniita värejä, jotka sointuvat hyvin yhteen.
Näitä katsellessa sieluni lepää; tunnen oloni kevyeksi ja jatkan matkaani lämpimässä illassa läpi heinikkoisen pellon. Ympärilläni hiljainen metsä, joka kuuntelee askeleitani. Olen yhtä luonnon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti