Sateenraikas tunnelmakierros

Tänään sateiden välissä

 suuntaamme puutarhan eteläiseen osaan,

terassin amppelin takaa näkyy jo vanha harmaa aitta,

josta on tulossa hyvää vauhtia puutarhavaja

Terassin kulmalla on iso ruukullinen kehäkukkia

Sade tekee kukinnoista raskaita ja erilaisia

Mukavaa, että kukkia on tulossa lisää,

nämä eivät säikähdä heti pakkastakaan

Sataa ja aurinko paistaa,

tämä aaprotti on vanha yrtti

Täällä talon eteläpäässä on valtavasti saniaisia,

ne lisääntyvät vuosi vuodelta

En ole sittenkään aivan yksin täällä

Otetaanpa kuvia, kun kerran saavuit paikalle

Tule vain lähemmäksi

Näitä ystäväisiä on aina yhtä hauska tavata

Iisopin sininen kukka on houkuttava minustakin

Tätä yrttiä en heti tunnista,

olen hukannut nimiä muististani

- en oikeastaan haluaisi pitää mitään

kovin pitkään muistissani nykyään

Maruna kurkistaa kiven takaa

- olikohan ohotan - vai hiekkamaruna

Tässä voi hetkeksi uppoutua utuiseen hopeaan

Olen aina pitänyt

erityisesti hopealehtisistä kasveista

Tämä on arvoitus,

siemenestä keväällä kylvämäni

 yksivuotinen kukka,

joka ei ole vielä ehtinyt kukkia

Oikeastaan olin jo kieltänyt itseltäni näiden kuvaamisen

mutta en voi vastustaa juuri tätä liilan sävyä

Sammaleisia kiviä on helppo rakastaa

Vanha pyöreä maalisuti majailee täällä

eli viettää mukavia eläkepäiviään

Luultavasti tämä on mäkimeirami eli oregano

- muistaakseni...

Rohtovirmajuuren kukinta on ohi,

jäljellä on kaunis harso

Palsami jatkaa uskollisesti leviämistään kaikkialle

ja kun se kerran täällä on

niin onhan senkin joskus päästävä kuviin

Sateen raikastamaa ilmaa hengitettyäni

olen taas kuin uusi ihminen,

toivon että kuvat välittivät

saman tunnelman

myös sinun luoksesi

Sadehetkien välissä oli tänään pieni hetki, jolloin aurinkokin tuli näkyviin. Sadepisarat tekevät kuvien tunnelmaan oman lisänsä.

Puutarhani eteläinen alue on uusin alue puutarhassani. Siellä on muutamia yrttejä, mutta yhä enemmän sinne siirtyy nyt myös kukkia. Saniaisten joukkoon on leviämässä lemmikkejä, jotka sopivat sinne hyvin. Unelmoin metsäpuutarhasta. Olisipa hienoa, jos laittaisin joukkoon tulppaaneja - narsisseja ja krookuksia on jo ennestään. Taidan laittaa edes vähän.

Elää ihanan elämän

Pieni perhonen

 lähti matkaan innolla,

se ei pelännyt maailmaa,

ei rosoisia kiviä,

se tahtoi vain lentää,

elää ihanan perhosen elämän

Läsnäolon niittyseikkailu

Aurinko lämmittää,

heinäsirkat sirittävät,

tuoksuu syyskesälle

Niityn laidassa tervehtivät

 persoonalliset hapsutukat

Nauravaiset pikkuhapsuttimet

Pienet kullankeltaiset heteet

auringon lämmössä

Kameran linssin kautta

 löytyy uutta ulottuvuutta

Seitit tulevat näkyviksi

valon osuessa niihin

Hahtuvat kimaltelevat

Kauempana niityllä

on myrskyn kaatama mänty

Valon heijastuessa

käpy alkaa hohtaa

Kukintojen toistuvat muodot

rauhoittavat

Maisema on utuisen vihreä

Pehmeys vie mukanaan

jonnekin kaukaisuuteen

- olen hiljaa

Erilaisia hahtuvaisia

Voin tuntea keveyden

- olen kevyt

Matkalla takaisin tartun seittiin,

sen vahvuus hämmästyttää

- ihan kuin joku kuiskaisi

viivy vielä...

Eilen oli juuri sellainen loppukesän lämmin päivä, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Lapsena jokainen kesäpäivä oli ihana, lämmin ja kesti pitkään. Kun kuljen ulkona paljain jaloin pääsen lapsuuden kesätunnelmiin. Olo on huoleton ja kevyt.

Takapihalla sijaitsee kaksi vanhaa peltoa, jotka ovat alkaneet itsekseen muotoutua niityiksi. On mukava kiertää katsomassa miten luonto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa. Muutamassa viikossa kaikki on taas hieman erilaista.

Olen huomannut, että kameran kanssa kulkiessani löydän paljon enemmän. Aloittaessani kuvaamisen en löydä heti mitään kiinnostavaa, mutta kun katselen maailmaa rajatun linssinäkymän läpi alan nähdä toisin. Löydän yksityískohtia, valon heijastuksia ja uusia ulottuvuuksia.

Voimauttava puutarhakierros - ota kädestäni, mennään...

Ystäväiseni, ota kädestäni,

astele kanssani puutarhaani

Ovella lähtiessämme vilkuttavat

suloiset orvokit vallattomina

sinkkiämpärin reunojen yli ryöpyten

Ikkunan alla loistaa

puhtaanvalkoinen kukkameri,

reunaltaan maahumala valuu maahan saakka

Saavumme ääneti,

polvistumme katsoaksemme tarkemmin

liljojen maahan varisseita terälehtiä

Sitten huomaamme kaaret

Lähes spiraalit

Ihmeellisen valon leikin

- valo on tänään ihmeellinen

Heteiden vaellus, niiden kaaret

Rusokuusaman roosat kukinnot

 ovat vaihtuneet marjoiksi

Marjoja on valtavasti,

ne näyttävät iloisilta

Sammaleisella kivellä

 vaeltaa maahumala

Iiriksen varsista sidottu kranssi

luo omaa taideteostaan,

mukaan on liittynyt juurakoita

Vanha sammaloitunut voimasiili

tervehtii taianomaisella,

ystävällisellä katseellaan

puutarhapenkin päästä

Maksaruohot peittyvät ruohoihin

Polun mutkassa

on majesteettinen sormustinkukka

Pieniä siemeniä valmistuu sadoittain

Siemenet kylväytyvät hiekalle

Synnyttäen ensikesäksi

uusia hempeän roosansävyisiä

sormustinkukkia

Tuohituomen runko

hohtaa valossa kauniisti

On onni omistaa

 kaksi runkoa samassa puussa

Kuukausimansikka...saat puolet

Jostain kuuluu ropinaa,

sataa vähäsen,

olemme suojassa

tuohituomen kaartuvien oksien alla

Illakon kukkanen tervehtii

ilkikurisesti hymyten,

on hiipinyt puutarhaan

kuin varkain jostain

Syysleimussa on vain yksi kukkiva varsi,

mutta sen tuoksu saa meidät sulkemaan silmät

ja viipymään hieman pidempään

Puutarha luovuttaa

voimansa ja energiansa

- on hyvä olla

Tänään oli hyvä kuvausflow. Paras syntyy pakottamatta. Kun otin kameran kaulaani roikkumaan minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Istuin portaille ja tapasin orvokin, sitten jatkoin matkaani. Valo on aina ihmeellinen juuri ennen sateen saapumista, samoin hiljaisuus. Tämä puutarhakierros oli puutarhani hiekkakäytävä osiossa, jota haluaisin kutsua terapiapuutarhaksi. Hiekkakäytävät ja sammaleiset kivet tekevät puutarhasta hieman japanilaisen zen-puutarhan oloisen.

Olen nyt lomaillut kolme viikkoa. Huomaan olevani enemmän läsnä puutarhassani kuin normaalisti työpäivien jälkeen tai niiden välissä. Olen tyhjentänyt mieleni ja luovuus on alkanut vallata tilaa sydämessäni. Vielä viikko lomaa jäljellä. Ehkä keksin keinon miten tämän kaiken voisi säilyttää normaalien arkirutiinien keskellä. Se olisi aivan valtaisa voimavara.