.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Rakasta olemassaoloasi, sinua


Niin on päiväni hiljainen
täynnä pieniä hetkiä onnen.
En ole siitä kiitollinen
jos olen hiljaisuudessa,
koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,
sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,
arvostaa sen karua kauneutta,
joka ei ole runsautta ensi katsomalla.


Ollessani tarpeeksi kärsivällinen
hiljaisuus alkaa avautua minulle
ja avaa eteeni uuden maailman,
jonka elävyys ja huuma ovat minulle
jopa liian paljon kerralla.


- Otan pieniä annoksia tänään,
että en humallu hiljaisuudesta.
Runotalo

 

 

Etsiessäni onnea
joudun usein sivupoluille,
luulen löytäväni sen sieltä
missä sitä ei ole koskaan ollutkaan.


Etsiessäni onnea
luulen sen olevan jotain,
mitä se ei voi koskaan olla.


Olen etsijä,
kun lopetan etsinnän,
olen perillä.
Runotalo

 

 


Vastauksia

Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?


Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus ja siitä nauttiminen,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.


Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.
Runotalo
 

 
Liljojen värien kirkkaus on epätodellista syksyisen luonnon keskellä. Tuoksu leijailee kauas puutarhan ulkopuolelle, sen voi tuntea aina ohi kulkiessa.

Uskollisesti runoni kertovat yhä uudelleen samaa tarinaa, niin tänäänkin. Ensimmäinen runo kuvailee hiljaisuuden kokemista. Sama sääntö toistuu kaikessa: mihin huomioni keskitän alkaa kasvaa ja lisääntyä. Tarkkaillessani tavallisia asioita, voin löytää niistä koko ajan uutta.

Toisessa runossa totean, että lopettaessani etsinnän olen perillä. Olen onnistunut pysäyttämään itseni useasti, mutta mieleni lähtee helposti uudelleen harhailemaan. Voin olla läsnä ja pysähtyä tähän hetkeen. Juuri nyt kirjoittaessani tässä näitä sanoja olen tyytyväinen ja onnellinen, mikään ei häiritse minua minun maailmassani, kaikki on hyvin. Voin jäädä tähän olotilaan, se on minun päätettävissäni, minun oma valintani joka hetki.

Kolmannessa runossa pyydän vastauksia ja ohjeita. Olen tehnyt niin usein elämäni varrella. Tahdon tietää miten pääsen nopeimmin päämäärääni ja äkkiä perille. Hiljalleen olen ymmärtämässä, että en haluakaan päästä perille. On paljon tärkeämpää elää täydesti tätä hetkeä, tätä omaa elämääni juuri tässä missä nyt olen.

Katsoessani ulos ikkunasta näen auringon säteiden heijastuvan koivujen runkoihin. Vielä riittää valoisuutta.

Onnellisten, läsnäolevien hetkien viikkoa!


14 kommenttia:

  1. Sari, vaikuttavat kuvat, jotka sopisivat ehkä kuvittamaan myös minua, jolla ei ole sinun tasaisuutta, auvoa, harmoniaa, rauhaa. Olen yhden sortin Onerva ja kuljen murroksesta murrokseen, projektista projektiin, kaaoksesta kaaokseen. Kerro nyt edes joskus,että 'sataa lunta tupaan'. Mieheni väitttää, että jos virallistan sukunimekseni Lumi, kaikki sanovat mun tullessa huoneeseen: Nyt tuli Lunta tupaan;-)

    Hurmaavia kuvia jälleen kerran. Runoja en osaa arvioida. Olen sen sanonut kaikille runoileville bloggaajille. Runo on tunnetila. Kaihtaa arviointia. Avautuu kenelle avautuu. Katsoo aikaa, paikkaa, henkilöä. On itsensä. Runo.

    VastaaPoista
  2. Viisaita sanoja - ja kaikki niin totta. Kuljen itse myös tuohon suuntaan - nautin pienistä asioista, en kiiruhda turhaan - elän tätä päivää ja hetkeä - sillä huomisesta ei tiedä kukaan. Olen myös sitä mieltä että elämän nautinnot koostuvat tavallisesta arjesta - ja sen pienistä hetkistä - vaikkapa auringon säteiden lämmöstä, pienen lapsen hymystä, koiran hännän heilutuksesta tai läheisten läsnäolosta. Siinä sitä onnea kerrakseen : )

    Mukavaa viikonalkua sinne Runotaloon.

    Terveisin Erjuska

    VastaaPoista
  3. Kiitos näistä. Hyvää tulevaa viikkoa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos taas kauniista sanoistasi. Niinhän se taitaa olla, että elämä menee opetellessa keskeneräisyyden sietokykyä :)

    VastaaPoista
  5. Ensi vierailulla blogissasi.
    Vau.... olen sanaton sanoistasi, niin kauniita täynnä ajatusta ja sanomaa.
    Luin ne uudelleen ja uudelleen.
    Kiitos kauniista runoistasi ja sanoistasi!
    Lämmöllä Jaana

    VastaaPoista
  6. Liljat on kauniita, eikä onnea tarvitse etsiä, se on hoksattava, hienoa.

    VastaaPoista
  7. niin, usein se matka yhtä kiva kuin perillä olo

    VastaaPoista
  8. Sari,

    En voi muuta sanoa kuin WAUU!! RUNOSI (ja KERTOMASI runojen jälkeen) puhuttelevat myös minua, nuo kaikki runot, mutta varsinkin tuo hiljaisuudesta kertova!! IHANAA!! KIITOS!!:))

    VastaaPoista
  9. Leena Lumi, kun astun blogini kirjoittajan rooliin niin astun samalla ulos omasta todellisesta arjestani. Runotalo on voimapaikkani, jossa löydän syvällisen, todellisen itseni. Sen sielun osani, joka osaa elää hyväksyen kaiken. Minulla on kirjoittaessa rajoitin päällä, joka suodattaa pois kaiken hälyn, joten se jää blogini ulkopuolelle.
    Elämässäni on kyllä pieniä murheita kuten flunssa ja auton temppuilut...näistä asioista saisin varmaan ihan erillisen blogin täyteen kirjoitettavaa. Tasapainoni horjuu siinä missä muillakin ja välillä menee hermot ;)

    Runojen arvioinnista ajattelen kanssasi samaan tapaan. Haluan kannustaa kaikkia ilmaisemaan itseään vapaasti ilman arvostelun pelkoa, sillä kuka meistä voi määritellä mikä on oikein ja mikä väärin. Tärkeintä on voida olla rohkeasti oma itsensä ja tehdä sitä mistä nauttii.

    Erjuska, olen jo pitkään opetellut juuri pienten asioiden huomioimista. Silloin kun elämässäni on ollut suurimmat surut, olen löytänyt itselleni voiman elämän pienistä iloista, jotka juuri silloin pimeyden keskellä erottuvat kaikkein selkeimmin.

    Unelma-alli, kiitos sinulle käynnistäsi täällä.

    Seija, juuri niin se varmaankin on, kunpa huomaisimme sen aikaisemmin ja ehtisimme "elää".

    Taburetin Jaana, lämpöisin ajatuksin kiitokset sinulle sanoistasi ja käynnistäsi.

    Hannele, hyvin kiteytetty kaksi tärkeintä: onni ja tärkein ovat molemmat tässä nyt, on vain havahduttava hereille huomaamaan oikeasti.

    Marge, tulen iloiseksi, kun runoistani löytyy muillekin annettavaa. On myös mukava huomata, että löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat, miettivät ja arvostavat samoja asioita. Kiitos, kun kirjoitit tuntemuksesi tänne, kannustat minua jatkamaan eteenpäin tällä polullani.

    VastaaPoista
  10. Kiitos sinulle Sari, että saamme kulkea kanssasi tätä polkua. Sanasi avaavat mielen portteja, kiertävät lukkoja auki. Saavat huomaamaan, ajattelemaan, pohtimaan. Runosi ovat kuin herkkää ohutta silkkikudelmaa, mutta niin voimallisen vahvaa. Hyvää viikkoa myös sinulle, onnellisia hyvänolon hetkiä;)

    VastaaPoista
  11. Valokki, kaipasinkin jo sinua. Avata mielen portteja, kiertää lukkoja auki...tuo kuulostaa niin ihmeelliseltä. Minulla on onni ollut saada tänne niin paljon hyviä ihmisiä vieraikseni kuten sinutkin Valokki. Onnen hetkiä sinulle viikkoosi myös :)

    VastaaPoista
  12. Aivan ihanat kuvat ja runot. Olet kylla onnistunut niissa kiteyttamaan asioiden ytimen. Juuri noinhan se on, mutta miten ihmeessa voi noin yksinkertaiset totuudet kadottaa jatkuvasti. Kiitos kauniista muistilapuista. ;)

    VastaaPoista
  13. Sari, Alfheim valokuvablogissani on jotain sinulle;)

    VastaaPoista
  14. Yksinkertaiset asiat ovat parhaimpia ja tärkeimpiä. Ne ovat varmaan niin itsestäänselviä, että siksi ne hukkuvat kaiken muun alle. Muistilaput kauniit: kivasti sanottu, kiitos :)

    Vierailenpa Alfheimin valokuvablogissa heti tästä paikasta ;)

    VastaaPoista